Tonttis oli napannut tablettini, ja yllätin sen haaveilemasta Joulumaasta. Liekö pienellä tontulla koti-ikävä? Pitäisikin lähteä Tonttiksen kanssa syrjäkylille katselemaan metsäpeuroja ja väittää sille, että poroja noi on, usko pois. Muutamaan vuoteen en olekaan peuroja tässä ihan liki nähnyt, en kyllä kauempanakaan, mutta eihän tästä montaa vuotta ole, kun yksi lauma löntysteli talon vierestä pellon poikki kohti järveä. Niitä pikkuöttiäisiä, metsäkauriita?, näin viime kesänä, kun palailin mätsäristä puoliunessa ja ihmettelin edellä menneen auton äkillistä jarrutusta. Siinähän niitä pikkusinttejä singahteli tien yli useampia, osa kompuroi takaisin tulosuuntaansakin. Kaikki selvisivät ainakin sillä kertaa hengissä.