Olen viime päivinä yrittänyt raivata polttopuita pois ulkorakennuksen nurkista pyörimästä. Tokihan pienen labradoripojan pitää parhaansa mukaan auttaa!
Onhan se söpön näköinen kapula suussaa...
... ja oikeastaan aika hassukin...
... mutta jossain vaiheessa alkaa omistajalla hymy hyytyä.
Sillä välin, kun Poju kunnostautui pihan koristelussa, Nikke keskittyi itseensä.
Aika onnistuneesti Nikke on kulmakarvojaan korostanut. Ilmeisesti vain mielenkiinto loppui puolessa välissä ja oikea puoli jäi ehostamatta.
Kevät etenee ja järvestäkin lähti jäät, ainakin Hietojanlahdelta. Maanantaina puoli kymmenen maissa huomasin järven lainehtivan vapaana, mutta lähinnä olen huolestunut, kun minulla ei ole mitään muistikuvaa, olivatko jäät lähteneet jo ennen seitsemää, kun edellisen kerran järven näin. Siitä olen varma, että sunnuntai-iltana jäät vielä järvessä olivat.
Sula se on.
Kevät todellakin etenee. Aamulla lensi kurkiaura taloni yli ja koirat katsoivat hölmistyneen näköisenä pihan poikki laukkaavaa emäntäänsä, joka kameraa sisältä haki. Juuri ja juuri ennätin saada kaukaista kuvaa aurasta.
Laulussa lauletaan seitsemästä tai 12 kurjesta, näitä on kylläkin 16.
Harmi, kun en parempiin kuviin tälläkään kertaa pystynyt.
Kommentit