Eipä ollut oikeastaan mitään suuria odotuksia eilisestä tokokokeesta. Viime sunnuntain treeneissä tökki maahanmenot ja istumiset ja ja ja. Sitten siihen päälle vielä 25+ astetta lämpöä, niin tiesihän sen, mitä tulee tapahtumaan. Eli ohjaaja ei jaksa innostaa koiraa ja on tukehtumaisillaan helteeseen.

Nikken koe alkoi mennä pieleen heti kättelyssä. Kokeeseen osallistunut belggari murahti Nikkelle, kun oltiin valmiina menemässä kehään. Siitäkös riemu repesi. VÄY-VÄY-VÄY-ÄRRIN-MURRIN-MÄÄ-TAPAN-SUT-VÄY! Siis belggari murahti kerran, ohjaajansa sai sen heti takaisin ruotuun, eikä koira enää Nikkeen vilkuillut. Sen sijaan minulla oli täysi työ saada Nikke rauhoittumaan. Sain sen hiljaiseksi ennen kehää, mutta eihän se piski siitä rauhoittunut. Kävi niin lapsiparka kierroksilla. Tuhoon tuomittu yritys saada koiraa paikkamakuuseen, mutta saatiin sentään luoksepäästävyydestä kymppi.

Mutta kun kokeeseen mennään, niin siellä sitten ollaan loppuun asti. Meinasin kyllä keskeyttää seuraamisten jälkeen, mutta kun sentäs maahanmeno onnistui jotenkuten, niin ajattelin jatkaa katkeraan loppuun saakka. Tai no, se mitään katkeraa ollut, odotettu tulos. Tai siis odotettu ei tulosta.

Eli näinhän siellä kävi:

Luoksepäästävyys 10 (hyvä näin)

Paikallamakuu 0 (kolmannella käskyllä + käsimerkillä koira maahan, ennätin edetä muutaman metrin, kun komennettiin kytkemään koira. Lähti perään eikä häirinnyt muita koiria, toki se oli mahdollisen nousemisen myötä odotettuakin)

Seuraaminen hihnassa 6,5 (venyy, venyy, tuumasi tuomari)

Seuraaminen vapaana 0 (lähti hyvin mukaan, mutta kaikki istumiset jäi tekemättä ja käännöksissä erkani jonnekin hukkaseen)

Maahanmeno 7,5 (meni maahan ja sinne jäi. Jälleen.)

Luoksetulo 10 (ensin vähän oikeaan, sitten vähän vasempaan, sitten hokas, jotta tuollapäinhän se akka oli, ja tuli vauhdilla)

Seisominen 0 (stoo, stoo, STOO, STOP, pysähdy, seiso... ja julmaa huitomista. Ja pieni lappalainen vain kävelee.)

Estehyppy 0 (Nikke näki esteen kohdilla kehän ulkopuolella auton takana liikehdintää eikä saanut katsettaan irti sieltä. Tuomari jo kysyi, että pysyyhän koira varmasti kehässä ja minä, että toki. Luulen. Kenties. Samalla yritin saada Nikkeä perusasentoon, vaan aina se kääntyi autoa kohti - MUT KU SIELLÄ ON JOKU! Päädyin ilmoittamaan, että jätetään hyppy nyt tällä kertaa väliin, jolloin tuomari huokaisi helpotuksesta.)

Kokonaisvaikutus 7 (hypyn väliin jättäminen tuotti yhden lisäpisteen, kuulemma.)

Vähän rupesi naurattamaan viimeisen liikeen jälkeen. Mahtoi tuomarikin ajatella, että näemmä koirat vaihtuu, mutta tulostaso pysyy samana. Sitten vasta naurattikin, kun tuomari oli tulossa käsi ojossa kohti: siinä Nikkeä istumaan asetellessani käteni olivat "hieman" kastuneet ja koirankarvoittuneet. Hätäinen pyyhkäisy treeniliivin helmaan ja kättelemään (vaikkei tuomaria kuulemma koirankarvat olisi häirinneetkään). Yhteispisteet 75, ei tulosta, viimeinen sija, vaikkei tuloksettomia oikeasti edes sijoiteta. Että semmoinen koe tällä kertaa.

Seuraavan kerran yritämme jälleen Vimpelin tokossa elokuussa, jos ei Seinäjoelle lähdetä - tuskin kannattaa -, mutta ensin pitää saada lisähäiriöitä ja kokeenomaista treeniä alle. Olihan nyt toki kuukauden treenitauko edellisen kokeen jälkeen ja keskittymättömyyden merkit olivat selvästi ilmassa vain kahdella harjoituskerralla ennen koetta. Häiriöherkkyteen meidän kokeemme kaatuvat, vaan mistäs saat sitä häiriötä? Samat (vaaleat) koirat treenistä toiseen, tarttis tehdä jotain! Ja tehdään kans - nyt alkaa möllitokoputki. Maanantaina Rantakylän kentällä klo 18 ensimmäinen yritys.