Tässä kirjoittelen sotatantereen läheisyydessä vuoden viimeistä blogijuttua. Taitaa olla tosin aselepovaihe menossa, aika harvakseltaan juuri nyt paukahtelee. Komeita raketteja on näkynyt, mitä jonkin verran olen takaovelta nähnyt. Tosin tuo tuuli kyllä tuhoaa loiston aika nopeasti. Nikke torkahtelee viereisessä huoneessa ja Poju lojuu sängyllä tassut taivasta kohti, mitä nyt välillä varpaat sätkähtää. Taitaa hää luulla paukkeen unen läpi kuullessaan olevansa lintumetsällä, jossa tosin ei ikinä ole ollut?

Ilotulitus ei haittaa minun elämääni mitenkään. Ihan vapaasti saavat räiskiä omia rahojaan ilmaan, jotka haluavat. Mielellään toki saisivat ammuskella niitä vain luvallisena aikana iltakuudesta kahteen. En jaksa uskoa metsän eläinten järkyttyvän muutaman tunnin ilotulituksesta kovinkaan kovasti, aika harva varmaan ihan metsään menee raketteja ampumaan. MItä kotieläimiin tulee, niin eiköhän hevoset ole jokseenkin turvassa talleissaan ja lehmät navetoissaan - toivottavasti. Kissojen en ole kuullut pauketta pelkäävän ja suurin osa raketteja pelkäävistä koirista on näitä jalostuksen kukkasia, sori vaan. Jos kasvattajat edes hitusen kiinnittäisivät huomiota jalostuskoiriensa ääniherkkyyteen, näitä rakettikammoisia olisi huomattavasti vähemmän. 

Muutama päivä sitten erään rodun facebookissa (julkisessa, silläpä minäkin sen näin) joku valitteli tulevaa uudenvuodenilotulitusta, kun koira pelkää pommeja kuollakseen. Siihen tuli sitten kommentteja varmaan toistakymmentä, että joo, niin meidänkin koira pelkää ja että raketit pitää kieltää. Sitten joku kehotti pelkäävien koirien omistajia ilmoittamaan koiransa paukkuarkuuden jalostustoimikunnalle, että pystyttäisiin jalostuksessa ottamaan tämä ongelma huomioon. Siitäkös riemu repesi. Yleinen mielipide tuntui olevan, että vika ei ole KOIRISSA vaan RAKETEISSA ja että kyllä meidän multivaliosamppioonia ainakin voi jalostukseen käyttää, kun eihän se ilotulitus mitenkään arjessa haittaa. Varsinkin, kun ne ilotulitteet kielletään kohta. Kummasti vaan tuntuu haittaavan, kun itkuparkuja koiran paniikista aletaan julistaa jo elokuussa huvilakauden päättäjäisten aikaan. 

Ihan mielenkiinnosta kävin tutkiskelemassa KoiraNettiä ja sieltä ykkösryhmäläisten jalostustietoja. Ykkösryhmää siksi, koska siellä niitä paukkuarkoja eniten tuntuu olevan. Kovin kauan en viitsinyt niitä tutkia, kun lähes kättelyssä löytyi vahvistus omalle olettamukselle. Parista eri rodusta löytyi lähes heti eniten käytettyjen urosten joukosta (tällä vuosituhannella) luonnetestissä hylätty laukausaltis uros. Olipa yhdellä jopa liki kaksikymmentä pentuetta ja toistasataa pentua... Onnea vaan omistajille. Vaan olihan pentujen iskällä piiiitkä muotovaliotittelirivi nimen edessä!

Vaikka ylläolevasta sitä ei voikaan päätellä, niin kyllä minun tulee surku näitä koiraparkoja kohtaan, jotka nytkin tärisevät peloissaan jossain sängyn alla tai komerossa. Puhumattakaan niistä onnettomista, jotka karkaavat paniikissa ja huonolla tuurilla syöksyvät auton alle. Ei ole koirien vika, että niillä on huonot hermot. Ei nyt toki voi pelkästään kasvattajiakaan syyttää, paitsi jos tietoisesti käyttää "jalostukseen" koiraa, joka vuodenvaihteet viettää huumattuna pöydän alla. Vähän soisi tarkkuutta jalostusyksilöiden käyttöön toki. Eihän kaikkia vähän pelkääviä koiria kuitenkaan tarvitse jättää käyttämättä, kunhan valitsee sen puolison tarkan seulan kanssa. Toki hankaluuksia aiheutuu ongelmien vähättelystä, kun eihän se nyt arkielämää haittaa jne. Esimerkiksi Nikkeä en antaisi käyttöön vähänkään ääniaralle nartulle, mutta jos narttu ei osoittaisi minkäänlaista ääniherkkyyttä, voisi Nikke isäksi päästäkin. Näin siis teoriassa. Ei Nikkeä tulla jalostukseen ikinä käyttämään muista syistä.

Jottei tämä nyt ihan menisi paasaamiseksi ilotulitteista ja pelkäävistä koirista, siirrytään astetta vakavampaan aiheeseen. Tein työmaan pihalle lumiukon joulun pyhinä, heti kun vähän satoi lunta. Eiköhän joku roisto ollut sen varastanut sunnuntain ja maanantain välisenä yönä! Kaikki niille näköjään kelpaa, kuka lie viitsinytkään vesisateessa lähteä kidnappailemaan lumiukkoja!

Pari päivää ennen katoamistaan lumiukko sai silmät päähänsä erään asiakkaan, venäläisen pikkupojan, toimesta. Ehkä häntä säälitti sokea pieni lumiukko?