Tuli jo syksyllä luvattua, että mennään Nikken kanssa Raaheen näyttelyyn tammikuun lopulla. Niinpä mentiin kanssa, vaikka mitään suuria odotuksia ei ollutkaan. Tuo on oppinut rähisemään kaikelle ja kaikille ja varsinkin koirille, joten hieman jännitti jopa, tuleeko arvosteluun merkintä "vihainen koirille". Vaikka epävarmuuttaanhan Nikke haukkuu. Turkkikaan ei mielestäni lappalaisen turkkia muistuta kuin etäisesti, ei mitään hienoja kauluksia kuten uroslappalaiselle kuuluisi. Vaan harjoittelemaan piti päästä, olkoonkin, että lähempääkin harjoituspaikkoja löytyisi. Sitä paitsi, kauan ei enää junioriluokkaan päästä ja todennäköisesti nuortenluokassa pitää osata jo käyttäytyä.

Säätiedotus lupasi lauantaille varsin mielenkiintoista keliä. Onneksi lapinkoirien kehä oli vuorossa vasta puoliltapäivin, ei tarvinnut lähteä ennen kahdeksaa. Matkan varrella näkyi autoja ojassa, joten keli oli todellakin mielenkiintoinen. Hirvitti Patanasta Kaustiselle edelläni ajanut auto, joka posotti menemään keskellä tietä vastaantulijoistakin välittämättä. Nikke jaksoi kitistä Kaustiselle asti, sitten tuli väsy, kunnes yhtäkkiä Kokkolassa alkoi semmoinen mökä, että kuului varmaan Vimpeliin asti. Vaan kuinkas siinä "keskellä kaupunkia" autoa pysäytät, piti ajaa vielä jokunen kilometri, että sain piskin ulkoilutettua. Hätähän sillä oli, hyvä kun autosta ulos ennätti.

Kohtuullisen kivuttomasti pääsimme Raaheen, mitä nyt Pyhäjoella ajoin pari kilometriä sokaistuneena. Raahessa jätimme auton puolen kilometrin päähän näyttelypaikasta, että Nikke saisi hieman jaloitella. Näyttelyalueella alkoi räksytys välittömästi. Siinä koiralleni muristessani tuli mieleen, josko niissä uusissa arvostelulomakkeissa on kohta "ohjaaja aggressiivinen", olisi pian tullut rasti ruutuun. Ilmoittautuessa teki mieli napata mukaan maassa lojunut punainen nauhanpätkä, rokotustentarkastajatkin nauroivat, että siitä vaan nauha valmiiksi mukaan, niin pääsee suoraan kilpailuluokkaan. Vaan vihreäähän me tulimme hakemaan, siispä punainen jätettiin sinne.

Maris ja Anu ja J-V:kin saapuivat lopulta paikalle, kyllähän Nikken vähän piti sinnekinpäin murrata. Lopulta vajaan tunnin odotuksen jälkeen olimme lähes valmiita menemään kehään, piti vain talutushihna vaihtaa. Ja silloin se tapahtui: Nikke pääsi irti. Piski meinasi heti painella yksinään kehään (oli rodunvaihtotauko menossa), mutta onneksi joku onnistui nappaamaan hihnasta kiinni. Eipä tullut siinäkään pojulle mieleenkään hyökkiä muita koiria päin, vaikka niin esittää hurjaa koiraa hihnassa ollessaan.

Maris odottelee omaa vuoroaan.

Kehäesiintymisemme oli sitä vanhaa tuttua kamaa. "Juokse nätisti. Irti! IRTI! Anna lahkeen olla! Osaat juosta! Seiso. SEISO!" Ensimmäinen kierros toisen koiran kanssa meni vielä kohtuullisesti, mutta yksin kierrettiinkin sitten kolme kierrosta - ensimmäinen kierros koira jalassa roikkuen, toinen kierros maata haistellen ja roikkuen jalassa, kolmas... "Menkää nyt vielä kerran, kun se nyt lähti juoksemaan hienosti", sanoi tuomari. Minä en jaksanut enää edes vaihtaa väriä, tämä on jo niin tuttua.

"Josko lähettäis, eikö tää oo jo nähty?"

"Kermanvärinen. Kookas. Mittasuhteiltaan oikea uros, jolla vielä kallo-osaltaan kevyt pää. Hyvät korvat. Riittäväluustoiset raajat, jotka saisivat kulmautua takaa selvästi paremmin. Kannukset rumentavat. Jo lähes valmis turkki. Hyvä häntä. Vielä pentumainen käytös. Normaali liike." Tuomarina Teuvo Kangas. Ihan asiallinen arvostelu, eikä turkin väri tällä kertaa vaikuttanut arvosteluun. Eikä kuulemma pentumainen käytöskään.. Lopputuloshan oli kyllä sama kuin Seinäjoella eli H.

Niin että miten niin 150 e? Ilmoittautuminen 32 e, bensat 29 e, ruoat 4 e. Peltipoliisille lähitulevaisuudessa 85 e (ei onneksi sittenkään sitä 150 e, kuten erheellisesti ensin luulin).

Valoa hälle, ken pimeästi koheltaa.