Väittävät, että pessimisti ei pety. Sanotaanko, että kyllä vaan pessimistikin pettyi, vaikkakaan pettymys ei vissiin ihan niin suuri ollutkaan kuin monella muulla vimpeläisellä lauantaina. Eli siis niinhän siinä jälleen kävi, että Veto jäi tälläkin kertaa hopealle.

Eilen oli sattuneesta syystä sitten hiljaista työmaalla. Jokunen oli kuitenkin saapunut pelaamaan kolikkopelejä, mutta tunnelma noin yleisesti ottaen oli jokseenkin vaisu. Meninpä siinä sitten reippaana tyttönä lohkaisemaan pelureille, että enää tarvii odottaa kahdeksan kuukautta, niin alkaa jälleen pesäpallopelit. Minua mulkaistiin jokseenkin murhaavasti. Siitäkös meikäläinen sai lisää vettä myllyyn ja totesin, että elekää ny tolleen, eihän se ole kuin pesäpalloa... Tuon sanomisen jälkeen katsoin parhaaksi poistua hiljaa takavasemmalle, varsinkin, kun eräs asiakas kehotti olemaan lausunnoissani hyvin varovainen ja että ainakin kannattaa katsoa vähän, missä seurassa moista suustaan päästää.

Eipä ollut häävinen tämänkään aamuinen töihinmeno. Toinen lasinen ulko-ovi oli säpäleinä ja sirpaleita joka paikka täynnä. Hukkareissu oli konnille tullut, kun kassat olivat tyhjinä, kuten aina, eikä meillä myydä kaljaakaan. Toiseenkin täkäläiseen liikkeeseen olivat yrittäneet, mutta siellä eivät olleet saaneet edes ovea auki.

Laitetaas jokunen kuva vielä tunnelmaa piristämään.

Labralapsi ja labralapsen frisbee.

Lapinpoika ja lapinpojan pallo.

Sumuisten peltojen go... eiku koirat.

Karvanlähtöaika?