Tarkoitus olisi Nikkeä vielä kertaalleen tänä syksynä kokeisiin viedä. Pikkuisen on välillä treenailtukin, eilen mm. keskenämme Aapiskujan kentällä pyörimme, kun muitakaan ei paikalle tullut. Tai tuli toki, arkitokolaisia. Arkitokokoirista pari sitten nappasinkin paikallamakuun häiriökoiriksi ja hienosti hommansa hoitivat, kuten Nikkekin. Nikkeliini pysyi vallan nätisti paikoillaan, vaikka tyttöpiikelit hetken kovempaankin ääneen keskenään juttelivat. Eli luulenpa, että Nikke ei kovin herkästi paikallamakuusta enää lähde. Toki olisi hyvä saada häiriökoiriksi myös isoja mustia uroksia, edellissunnuntaina paikalla ollut Pojun sukulaispoika Elmo oli jo hyvä alku tähän kategoriaan. Elmosta tosin ei häiriötä ollut, vaan makasi ihan rauhassa Nikken vierellä, kuten kunnon tokokoiran kuuluukin.

Seuraamisia otettiin myös. Eipä tuo edelleenkään pahemmin katsettaan minuun luo, mutta sentään istui joka pysähdyksellä. Mutta istumisongelmahan, tai siis istumattomuusongelma, meillä onkin lähinnä vain kokeissa. Pitäisi ehdottomasti saada vielä yksi möllitoko tälle syksylle, mielellään toki muitakin koiria paikalle kuin Nikke.

Liikkeestä pysähdyksiä otettiin häiriökoirien välissä. Maahan-käsky metrin päässä hemaisevasta tyttökoirasta meinasi olla liikaa Nikkelle, mutta meni kumminkin maahan eikä pahemmin ryöminyt toista kohti. Toisella yrityksellä meni vielä paljon paremmin. Seisomiset jälleen valumista, mutta pysähtyi kumminkin. Molemmissa lopun perusasennot onnistuivat kohtuullisesti.

Luoksetulonkin kokeilin häiriöiden välistä. Jännä miten Nikken täytyy kaartaa ohitettavasta koirasta selvästi poispäin, nyt vaan meinasi olla hankalaa, kun toisellakin puolella oli koira. Vaan tuli vauhdilla loppuun asti, hieman oli perusasennosa hakemista, mutta ihan mukavasti sekin lopulta sujui.

Hyppyä kokeiltiin sitten, kun häiriöt olivat menneet, ja hyvinhän se hyppää. Kun kyllähän Nikke nämä liikkeet osaa, ongelmana onkin saada se näyttämään osaamisensa myös tuomarille. Mentiin vielä ruutuakin muutamaan otteeseen ja kovin tuntuu olevan Nikkelle mieluinen liike. Hyvin hahmotti heti ensimmäisellä kerralla ruutumerkitkin, vaikkei edes meinannut huomata makupalalevyä keskellä ruutua. Menee myös maahan käskystä. Noutojakin pitäisi varmaan ruveta vähitellen treenaamaan oikein oikeasti, mut ku ei vaan huvita.



Paikallamakuutreenistä se tämäkin käynee, vierellä todellinen häiriökoira.

Treenailun vastapainoksi Nikke pääsee lenkkeilemään irrallaan. Tässä yhtenä iltana Nikke kuvitteli olevansa jäniskoira - paineli läheiseen metsikköön ja juoksi pupun perässä takaisin pellolle. Vaan jossain vaiheessa pien jäneskoira taisi unohtaa mitä pitikään tehdä ja paineli pupusen edelle. Vähän niinkuin paimennustyyliin menivät pätkän matkaa, kunnes Nikken sisäinen jäniskoira taas heräsi ja koira alkoi ulvahdellakin jäniksen perässä. Sinne ne katosivat suurempiin metsiin, kunnes Nikke parin minuutin päästä tuli takaisin. Mahtoi paimennettava päästä karkuun. Poju ei uskaltautunut joukkoon, vaikka kovasti parivaljakkoa kaukaa katselikin.