Talven yli odotin, hän on täällä taas... Neiti kevät on tullut kaupunkiin. Vai sanoisinko Rouva Telkkä on tullut kotihin.

Viikonloppuna tuli puheeksi, että kevät on mennyt rytinällä eteenpäin. Kerroin, että kuovikin oli alkuillasta jo laulellut viereisellä pellolla. Tokaisin samaan syssyyn, että eipä taida Telkkis enää tulla tänne pesimään, kun ilkeä vuokraemäntä vei yli puolet lapsosista. Juuri kun olin tämän saanut sanottua, mies vilkaisi kohti taivaita ja totesi, jotta mitä sanoit. Samalla kuulin itsekin tutun fläp-fläp-fläp-äänen ja sen jälkeisen kopsahduksen, kun Telkkis törmäsi kotitalonsa peräseinään.

Tyhjältä näyttää, mutta purun alla on liki kymmenen munaa.

Vielä haudotaan.

Emo kökötti pöntön suulla tuntikausia odotellen sopivaa hetkeä lähettää lapset maailmalle. 

Tarkkaavainen tipu.

Ensiliuku suureen maailmaan. 

Onnistunut laskeutuminen. Laskeutumisalustana pingotettu kevytpeite.

Emo vei kolme, loput jäi vuokraemännälle.

Lapsukaiset pysyivät tiiviinä rykelmänä emon häivyttyä.

Jossain vaiheessa piti puuttua luonnon kiertokulkuun ja pennut joutuivat kissankoppaan.

Ensimmäinen ampaisi vauhdilla kopasta suoraan järveen, pari seuraavaa hieman tuumailivat.

Viidennen poikasen ravistelin kopasta pihalle.

"Oottakaa mua!"

Pesue kasassa. Tämän jälkeen en poikasia enää nähnyt.

Unohdin sitten siivota pöntön. Sinne jäi yksi kuoriutumaton muna ja olisihan sinne voinut vaihtaa uudet purutkin. Sen tiedän, että tänä vuonna en aio herätä sunnuntaiaamuna kello viisi tuijottamaan telkkäkameraa vain huomatakseni, että pesue lähtee pöntöstä vasta illalla puoli kuudelta. Tänä vuonna emo saa pärjätä ihan yksin poikasineen. 

Nyt odottelen enää, että viisikko pölähtää pihaan mammaa huutaen.