On jälleen aika palata menneeseen ja suunnitella tulevaa. Jotain tuli varmaan vuosi sittenkin luvattua, kun vain muistaisi mitä... Onneksi on olemassa Kopioi - Liitä -systeemit!

Poju käy parissa näyttelyssä, taipumuskokeessa sekä yrittää vimmatusti saada ALO-ykkösen ennen uusia tokosääntöjä. Kävimme kolmessa näyttelyssä loppua kohti parantaen, EH, ERI ja serti. Taipparit läpi toisella yrityksellä, mutta tokosta saatiin kolmella yrityksellä yksi kolmostulos ja kaksi keskeytystä.

Poju myös treenailee vähintään kolme - neljä kertaa viikossa ja muuallakin kuin kotikentällä. Tai sitten ei treenannut. Kumma, kun ei tullut tuloksia tokosta.

Nikke käy tokokokeessa syksyllä uusilla säännöillä. Ei käynyt, kun Poju vei sen alokasluokan paikan, kun ei päässyt avoimeen luokkaan.

Musti saa ulkoilla valoisaan aikaan niin paljon kuin haluaa, paitsi kesällä viimeistään kymmeneksi kotiin. Pitäisikö hommata Mustille oma kello? Musti ulkoili vapaasti ja tuli paria iltaa lukuunottamatta kymmeneksi kotiin. Vaikka en hommannut sille edes omaa kelloa. Yöt oli sisällä.

Kävelen vuoden aikana ja pyöräilen kesän aikana piiitkästä aikaa yli tuhannen kilometriä. Siinä sivussa ehkä tuo vatsamakkara poistuu. Vatsamakkara pysyy ja kasvaa, pyöräilin sentään enemmän kuin edellisvuonna. Varmaan ainakin sata kilometriä. - Tarkistin mittareista, jopa 224 km!

Yritän saada virkatuksi ne verhot. Eipä. MUTTA virkkasin sentään pari tonttua ja sain jo verhot suunniteltua.

Yritän saada perunat ajoissa maahan, että vihdoinkin saisin juhannuksena omasta maasta uudet perunat. Jospa tällä kertaa muistaisi laittaa hallaharson päälle Olikohan jo juhannuksena? Alkukesä oli kumminkin niin kylmä, että vaikka perunat oli laitettu ajoissa maahan, kasvu oli heikkoa. Sitten kun vihdoin tuli lämmin, rutto lopetti kasvun. Perunaa tuli kumminkin kohtuullisesti. Samoin porkkanaa, jotka meni Hoiskoon hevoselle. Herneet kelpasi koirille ja sipuleita on vielä kellarissa. Tomaattiakin tuli syötäväksi asti, mutta kurkkusato meni pahasti mönkään. Tosin pari päivää ensimmäisten pakkasten jälkeen hoksasin, että olisi siellä kurkkuhuoneen perällä ollut kunnollisen kokoisia kurkkuja kumminkin.

Näköjään jäi jälleen suurimmaksi osaksi lupaukset lupauksiksi. Poju sentään osoitti olevansa Täydellinen Labradorinnoutaja sekä ulkomuodon (serti) että taipumusten (NOU1) suhteen. Voiko enempää vaatia? No voi toki. Terveys ja toko reistaili, näistä ensimmäinen se pahempi juttu. Nikke sen sijaan on terve kuin pukki, ainakin fyysisesti. Treeneissä ei pahemmin sen kanssa käyty ja niinpä jäi tokokokeetkin käymättä. Saapa nähdä, mennäänkö tänä vuonna lainkaan kokeisiin, kun Vimpelissä niitä ei järjestettäne, kun järjestäjä sanoutui irti järjestelyistä.

Mutta lupauksia vuodelle 2016:

Poju käy jälleen parissa kolmessa näyttelyssä, mahdollisesti myös tokokokeessa. Yritämme treenata jonkin verran myös mejää ja agilitya, jos ohjaajan jalat kestävät.

Poju käy talvellakin treenaamassa tokoa muuallakin kuin kotipihassa.

Nikke pyrkii myös tokokokeeseen tai ainakin treeneihin.

Kunnostan ne agilityesteet vihdoin. Raivaan myös agihallia.

Virkkaan vihdoin sen oviverhon.

Kävellään ja pyöräillään taas pitkin vuotta ja kesää.

Koetan muistaa jälleen laittaa perunat maahan ajoissa ja tomaatitkin alulle. (Mistä tulikin mieleeni, että johan ne voisi kohta kylvää!!)

Lupauksellista ja tuloksellista uutta vuotta!