Tänä iltana piti taivaalla näkyä jälleen superkuu, ts. kuu näyttää isolta, kun on kiertoradallaan lähellä maapalloa. Tai jotain sinnepäin. Pitihän sitä yrittää kuvata, vaan yritykseksi jäi tälläkin kertaa.
Siinä teille superkuuta. Ei todellakaan oikeasti ollut noin pimeää.
Vaan uusintayrityksiä ei sallittu, kun hetken päästä näkymä oli tämmöinen. Että juu, pitäkää superkuunne!
Onneksi ulkoa löytyi muitakin kohteita kuvattavaksi.
Kuvassa piti olla kissa, jota utelias koira haistelee. Vaan nappia painaessa tilanne oli oleellisesti muuttunut.
Tässä taas piti olla leppoisasti makoileva lappalaiskoira, mutta kuinkas sitten kävikään.
Tähän jätin tarkoituksella osan koiraa, jotta kissan katseen kohde olisi näkyvissä.
Pitihän sitä yksi perusmallinen Nikke-kuvakin ottaa.
Ja yksi tankkimalli kanssa.
Vielä Musti ja Poju yhteiskuvassa, kun molemmat malttoivat pysyä hetken aloillaan.
On se muuten jännä, miten itse huomaan vain kuvista Pojun olevan oikeasti hyvinkin labradorimallinen. Mielikuvat Pojusta ovat aivan toiset, ei ihme, että minua katsotaan kieroon, kun puhun pienestä Poju-ruipelosta. Nikke taas näyttää luonnossa ja kuvissa yhtä läskiltä, mitä se ei kuitenkaan ole - paino on pysynyt samassa 22 kilossa koko aikuisiän. Tuolla muhkean turkin alla on oikeasti hoikka koira, vaikkei uskoisi. Säkäkorkeuttahan Nikkellä on vissiin likemmäs 54 senttiä eli lappalaisittain ihan liikaa.
Kommentit