Ollaan Pojun kanssa käyty Alajärvellä tokoilemassa, kun kerran sisätiloihin on mahdollisuus. Eipä ne Kurejoen nuorisotalon puitteet mitenkään loistavat ole, mutta kumminkin sata kertaa mukavammat, mitä näillä pakkasilla pihalla. Häiriötreeniä ainakin tulee yllinkyllin, kun matto alkaa olla jokseenkin hajustettu muiden koirien toimesta. Vaan häiriötreenejähän me juuri kaipaammekin.

Ennen joulua käytiin kertaalleen treenailemassa, siis sen neljän kerran näyttelykurssin lisäksi, mikä oli marraskuussa. Haisteluksihan tuo kerta tyystin taisi mennä. Nyt ollaan käyty kolmesti viikon välein, ekalla kerralla oli neljä koiraa, viime viikolla kuusi ja eilen viisi koiraa. Ihan sopivat määrät tuohon tilaan.

Toissa viikolla meinasi kanssa mennä tykkänään haisteluksi koko treeni. Saatiin kumminkin jotain aikaiseksi, jos ei muuta, niin ainakin lähtemään paikallamakuusta... Tai ei Poju lähde mihinkään, se ryömii ja nousee seisomaan. Siis jos sen saa edes maahan. Voisi tietysti tuota paikallamakuutakin ensin kokeilla kotioloissa, kun ei olla sitä muutamaan kuukauteen tehtykään. Seuraamiset meni aivan plörinäksi, makupalan perässä saattoi jokusen askeleen mukana tulla. Liikkeestä maahanmeno onnistui kyllä (ja on muuten nopea!), samoin luoksetulo. Seisominen pitkäksi ja hyppy takkusi alkuun.

Viime viikolla meni jo paaaaljon paremmin. Nuuskutteluun kehitin uuden "rangaistuksen", joka ainakin tuolloin tuntui tehoavan. Eli uhkaavan näköisesti kumartuminen koiraa kohti ja hieman hampaiden naksuttelua. Typerän näköistä, joo, mutta ainakin tehosi. Paikallamakuu jotenkuten, seuraamiset ihan näppäriä - välillä -, luoksetulo vauhdikas, samoin maahanmeno. Seisominen valui edelleen hieman, hyppy ok. Parasta kumminkin oli, että tuli varsin selväksi, että Poju ei missään nimessä ole aggressiivinen vieraita koiria kohtaan, kun kaksi eri koiraa tuli Pojua nuuskimaan paikallamakuun tienoilla. Itse kyllä pysyttelin koirien välissä, kunnes vierailijat saatiin kiinni. Poju siis ei enää paikkamakuussa tuossa vaiheessa ollut, kun se itse päätti nousta ylös vähän ennen.

Toissapäivänä palattiin takaisin alkuun. Edellisenä päivänä oli ollut pentukurssi ja niinpä hajuja oli reilusta kymmenestä uudesta koirasta. Taidettiin ottaa paikallamakuukin väärällä puolella salia, kun lähes kaikki koirat keskittyivät enemmän mattoon kuin makuuseen ja ohjaajaan. Kokeiltiin sitten kumminkin vielä vähän lisätä häiriötä eli koirat yksi kerrallaan makuuseen ja muut koirat yksitellen parin metrin päästä ohi. Yllättävän hyvin pysyivät, tosin parille ei annettu mahdollisuuksiakaan lähteä, kun olivat kiinni seinässä. Poju pysyi aika hienosti, kerran meinasi nousta, mutta käskystä maastoutui uudelleen.

Seuraamiset menivät jälleen haisteluksi. Osasyynä hajustetun maton kanssa saattoi toki olla oma huono kuntoni, ehkei flunssaisena kannattaisi lähteä yrittämäänkään koulutusta. Poju ei ihan välttämättä kaikkia käskyjä ymmärtänyt, kun tulivat normaalia matalammalla ja möreämmällä äänellä. Ja se lattian haistelusta seurannut hampaiden naksuttelukin, mikä vielä edellisviikolla toimi, meni yskimiseksi. Että silleen. Liikkeestä maahanmeno kumminkin edelleen ok, luoksetulo tökki samoin kuin liikkeestä seisominenkin. Hyppyä ei edes yritetty, kun ohjaajalta loppui kunto. Vaikka eihän minun olisi tarvinnut edes hypätä.

Nää Pojun luoksetulokuvat auttanevat ymmärtämään, miksi kutsujaa alkaa jossain vaiheessa hirvittää.

Flunssan pahenemisen uhallakin kokeiltiin aamulla treenejä omalla kentällä. Paikallamakuu jätettiin väliin, enkä todellakaan ajatellut koiran vaan itseni parasta. Seuraamiset vallan hyviä, muutama kontaktin katkeaminen. Tehtiin kaksi vapaana seuraamista, kun en viitsinyt lähteä hihnaa hakemaan. Liikkeestä maahanmenoa alkoi ennakoida, joten kuljettiin aluksi viiteen kertaan vain kenttää päästä päähän pysähtelemättä. Viidennellä kerralla vasta uskoi, että ei tässä nyt taidetakaan treenata maahanmenoa tai seisomista. Otettiin väliin luoksetulo, joka on to-del-la vauhdikas, mutta valitettavasti loppupätkässä on "hivenen" hiomista. Taitaa pisteitä ropista aika runsaasti, kun koira tömäyttää päin ohjaajaa. Ettei jopa nollille mene, kun ohjaaja horjuu paikaltaan. Tuossakaan liikkeessä ja siinä sivulletulossa ei ole mitään ongelmia lyhyellä matkalla eli hiljaisella vauhdilla, mutta matkan kasvaessa yli kymmeneen metriin törmäysvaara on todellinen.

Seuraavaksi yritettiin taas liikkeestä maahanmenoa, mutta päädyimme kulkemaan kenttää päästä päähän kolmeen kertaan. Neljännellä otettiin maahanmeno, joka on edelleen varsin näyttävä ja nopea. Kävin vielä koiran takana kääntymässä ja hyvin pysyi. Liikkeestä seisomista ei nyt enää ennakoinutkaan, vaikka pysäytin vasta reilun parinkymmenen metrin päässä. Pysähtyi suhteellisen hyvin, ehkä askeleen otti, mutta vierelle en sitten päässytkään ilman koiran vastaantuloa ja kääntyilyä.

Otettiin vielä hyppy, joka ei taas pitkän tauon (kotona pitkä tauko, treeneissä mentiin viikko sitten) onnistunutkaan. "Niin mitä sanoit?", tuumasi koira otettuaan ensin pari askelta estettä kohti. Eli ei vaan hypännyt ennenkuin siirryin jälleen alle metrin päähän esteestä. Sitten tyydyinkin pelkkään hyppyyn ja pysähtymiseen enkä edes yrittänyt mennä vierelle, kun näytti siltä, että Poju ei todellakaan aloillaan pysy. Pari karvaista häiriöitsijää oli siinä lähettyvillä, Mustikin uskaltautui aamulla ensimmäisen kerran kentälle asti.

Viime tiistaista lähtien tässä on nyt nukuttu kunnolla peräti yhtenä yönä. Ensin meni pari yötä valvoessa, kun nokka oli tukossa, sitten yksi yö sujui hyvin, kunnes taas viime yönä valvottiin. Ollaan näemmä päästy flunssassa yskään asti. Aluksi en meinannut millään saada unta ja kun lopulta hetkeksi sammuin, kissa herätti kaapimalla lattiaa. Oli kyllä käynyt hiekkalaatikossa tarpeillaan, joten en tiedä, mikä lattian kaapimisen aiheutti. (Sivuhuomautuksena, jotain hyvää tässä flunssassa on, kissan hiekkalaatikon siivous ei aiheuta minkäänlaisia ikäviä hajuelämyksiä.) Taas juuri kun olin saanut unen päästä kiinni, tuli armoton yskänkohtaus. Yskänlääketabletti helpotti pariksi tunniksi, kunnes seuraava yskäkohtaus tuli. Ja taas valvottiin. Hetki unta, kunnes pitikin oikeasti herätä. Pääsisi nyt tästä taudista eroon, kun vihdoin olisi ulkonakin sopivat kelit liikkumiseen! Paitsi että lumikenkäilyt ja hiihdot taitaa tältä talvelta olla peruttu.