Vai voisi aiemminkin päivittää kuin vasta tämän vuoden joulukuussa. Hmmf. Päivitellään sitten.

Kuten saatoin joskus joulukalenterin alkupuolella mainita, Nikke ja Poju ottivat yhteen ja Poju sai sen verran osumaa jalkaan, että joutui jättämään mm. agilitykurssin Nikkelle. Nikken purema osui pahimmoisesti niveleen ja paranemista sai tovin odotella. Alkujaanhan annoin muutaman päivän ajan kipulääkettä ja se tuntuikin tepsivän. Poju lakkasi ontumasta. Kunnes jokusen ontumattoman päivän jälkeen koira alkoi jälleen ontua. Taas pari päivää lääkettä ja olo olevinaan helpottui. Mentiin viikko, ehkä toista, ja yhtäkkiä Poju kulki kolmella jalalla. En tiedä, oliko kyse vieläkin puremasta vai oliko liukkaalla kelillä osuutta asiaan, mutta yhtään ei pieni labradori etujalkaansa käyttänyt. Jälleen lepoa ja lääkettä ja vaiva loppui. Tokihan nämä kaikki ontumiset tapahtuivat viikonloppuna, kun eläinlääkäriin on turha soitella. Jouluun asti päästiin ja jalka vaikutti jo parantuneen. Kunnes jälleen pyhien aikaan Poju oli taas kolmijalkainen. Päätin, että nyt on aika mennä lääkäriin, vaikka ontuminen lakkaisikin arjen alkaessa. Niinpä välipäivinä käväisimme näyttäytymässä Lappajärvellä ja saimme kirjallisena liki samat ohjeet, mitä olin yrittänyt noudattaa jo liki kuukauden. Jotenkin näköjään sitä vain tarvitsee jonkun muun sanomaan saman asian, ennenkuin käsite "lepo" menee itsellekään jakeluun. Eli koiralle kahden viikon Rimadyl-kuuri ja kaksi viikkoa lepoa. Vain hihnalenkkejä siis tiedossa. Mikäli ontuminen jatkuisi vielä viikon päästä, tulisi mennä kuvauttamaan koira. Kyseessä saattoi olla ihan vain hitaasti paraneva pehmytkudosvamma tai huonommalla tuurilla jokin oli mennyt nivelessä pahasti rikki. 

Pari viikkoa siinä sitten kärvisteltiin. Jostain syystä apteekissakin naurahdettiin hyväntahtoisesti sanaparille "labradori levossa". Ei Pojua todellakaan voinut viedä hihnassakaan lenkille, koska saatuaan pannan kaulaan piski alkoi riemurallin hihnan mitan päässä. Niinpä päädyin yksinkertaisempaan ratkaisuun ja Poju ulkoili ainoastaan takapihalla ja vapaana. Siellä se ei oikeastaan ikinä juoksentele päämäärättömästi ympäriinsä eikä leiki Nikkenkään kanssa. 

Viikon lääkekuurin jälkeen Poju eräänä keskiviikkona alkoi kakoa ja yökkiä. Ensimmäinen ajatus oli, että lääke ei nyt sitten sopinut Pojulle. Eläinlääkäri nimittäin käski tarkkailla, että koira ei ala oksennella. Toisaalta kakominen ja yökkäily ei mielestäni vastannut kuvausta oksentelusta, vaikka kyseessä olisikin labradori, joka ei vapaaehtoisesti syömästään ruoasta luovu eli ei ainakaan oksenna "normaalisti". Niinpä torstaina soitin eläinlääkäriin ja kysyin neuvoa, jotta vieläkö voi lääkekuuria jatkaa eli johtuuko kakominen siitä vai liekö kyseessä kennelyskä. Periaatteessahan Poju olisi voinut saada yskätartunnan juuri viikkoa aikaisemmin eläinlääkärissä, mutta jokseenkin epätodennäköisenä eläinlääkäri sitäkin piti. Vielä epätodennäköisempää olisi, että lääke olisi syyllinen. Lääkitystä saimme siis luvan jatkaa. Kysyin samalla, että tohtisiko puolentoista viikon päästä pitää hallilla rallytokokoulutuksen vai onko ajatus tuhoon tuomittu. Kuulemani mukaan tartunnan riski olisi olematon, varsinkin, kun Poju ei ollut käynyt viikkoon hallissa eikä tulisi ennen koulutusta siellä käymäänkään. Varuiksi peruin kuitenkin Pojun osallistumisen tuohonkin koulutukseen saman tien, vaikka kakominen kestikin vain reilun vuorokauden eikä mitään muita kennelyskään viittaavia oireita ollut. Hyvin on siis alkanut tänä vuonna Pojun treenailut...

Kun vihdoin sain Pojun kuntoon, ontumattomaksi ja kakomattomaksi, sairastuin itse. Rallytokokoulutusta edeltävänä päivänä eli lauantaina alkoi kurkkukipu. Oli hirmuisen hyvä idea lähteä sunnuntaina katselemaan hallille muiden treenailua 4-5 tunniksi ja sen jälkeen pyyhältää Alajärvelle Nikken kanssa omiin treeneihin. Nikkehän toki kuuluu voittajaluokkaan, johan sillä on yksi tulos alokasluokasta. Eihän siitä Nikken kouluttamisesta oikein mitään tullut, kun koira tykkäsi enemmän haistella maata kuin kuunnella käskyjä, mutta kaikkinensa koulutus oli muuten oikein onnistunut. Pääpainohan koko voittajaluokan koulutukseen osallistumisessa olikin, että oppisin itse voittajaluokan kyltit, että voin kouluttaa muita. Siihen tarkoitukseen voi ottaa mukaan koulutukseen myös lappalaisen, jota koko homma ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Flunssalle tuo sunnuntain koulutusrupeama ei oikein sopinut. Tai flunssalle ja flunssalle, yskää tuo lähinnä oli. Mahtoi Pojun kennelyskä tarttua emäntään? Kuumetta ei ollut, nuhaa vain muutaman päivän ja kurkkukivusta selvisin jo sunnuntain aikana. Mutta yskä! Sitä kesti reilut pari viikkoa. Jouduin jo hakemaan apteekistakin troppia, kun yskä oli kuivaa ja ärsytti jatkuessaan kurkkua. Siinä apteekista poistuessani huomasin kunnantoimiston edustalla kyltin ennakkoäänestyksestä ja oli jo ihan siinä kinthaalla, että olisin toista kertaa eläissäni käynyt ennakkoon äänestämässä. Ajattelin nimittäin, että olisi varmaan parempi käydä heti äänestämässä, kun vielä on hengissä. Mutta tulin toisiin aatoksiin, kun tajusin, että jos EN ole hengissä varsinaisena äänestyspäivänä, minulle on se ja sama, kuka presidentiksi tulee. Mutta se vaaleista, yskään tuli hieman lääkkeistä apua. Ainakaan kurkku ei enää ärtynyt. Kai se islanninjäkälä sitten teki jonkun suojaavan kerroksen kurkkuun, tiedä häntä.

Nyt vihdoin rupeaa tuntumaan siltä, että yskä on ohi. Muutamaan päivään ei enää ole yskänpuuskia tullut, ei onneksi tullut firman 50-vuotiskahvituksessakaan viime perjantaina. Huomasin juhlia, tai "juhlia", pelkkä kakkukahvitushan oli kyseessä, puuhatessani, että ei minusta ole tuollaisiakaan juhlia järjestämään. Torstai-iltana viimeistelyt eivät oikein ottaneet onnistuakseen ja tajusin illalla yhdeksän aikaan, että aamulla täytyisi lähteä töihin jo kuuden maissa, että saisi kaikki hommat tehtyä. Oli siinä ja siinä, että olisin kutsunut itselleni ambulanssin vielä illalla, kun tulin mitanneeksi verenpaineen. Juu ei, juhlastressi ei ole minua varten. Päädyin kumminkin rauhoittamaan mieleni (hehee, yhtä hassu sanapari kuin labradori levossa!) ja menin nukkumaan. Lukemat mittarissa olivat kohtuullisen korkeat, 200/106...