Tässä on nyt välillä tehty vähän pitempääkin työpäivää, joten blogin päivitys on ollut jokseenkin olematonta. Mutta yritetääs nyt vähän muistella, jatketaan sitten toiste.

Musti täytti viikko sitten puoli vuotta ja sehän tiesi eläinlääkärireissua. Kokonaisena kollina se sinne perjantaina läksi ja pari palasta "köyhempänä" reilun tunnin päästä kotiutui. On muuten uskomattoman nopea toimenpide, aika meillä oli puoli kahdelta ja ennen kahta jo kiikutin kattia takaisin autolle. Ei muistella pahalla, Musti!

bl03-4-normal.jpg

Kaksi viikkoa sitten yhdestä kuvasta paljastui, että jooo-o, on se kolli.

bl03-42-normal.jpg

Puoli kahden maissa rupesi vähän huippaamaan. Kissaa. Kuva Elisa.

bl03-1-normal.jpg

Tältä näytettiin varttia vaille kaksi. Ne ovat poissa! Kuva Elisa.

bl03-20-normal.jpg

Puoli neljältä alkoi näkyä merkkejä heräämisestä.

bl03-21-normal.jpg

"Mää haluan pois koiranhäkistä! Emmä oo mikään koira!"

bl03-22-normal.jpg

"Elä siinä vaan vahtaa, AVAA OVI!"

bl03-24-normal.jpg

Aamulla asioiden tärkeysjärjestys muistui jälleen mieleen.

Koirien tai siis lähinnä Pojun (Nikkehän on sillä eläkkeellä) treenaus on ollut luvattoman vähäistä viime aikoina. Satunnaisia tokoiluja on menty, mutta eipä se paljon lohduta, jos muut liikkeet sujuvatkin loistavasti (ilman häiriötä), kun paikallamakuuta ei pääse muiden joukkoon treenaamaan. Kurejoella ei olla tässä kuussa käyty kertaakaan, vaikka viimeisellä käynnillämme Poju jo vähän olikin tilanteen tasalla eikä meno ollut aivan samanlaista meuhkaamista kuin aiemmilla kerroilla. Juoksunartuthan poijan pään saivat sekaisin silloin aiemmin. Treeniä lisää, mutta ehkäpä ei enää sisätiloissa, jossa hajut ovat ilmeisesti moninkertaiset ulkoilman hajuihin verrattuna.

Joku päivä sitten mentiin huvikseen kokeenomaisesti läpi kaikki liikkeet paikallamakuuta lukuunottamatta. Ja tuo koirahan toimii! Seuraamiset ok, katsekontakti oli lähes katkeamaton, vaikka seuruutin kaksi pitkää pätkää (vapaana molemmat, kun ei vaan sattunut tulemaan remmiä mukaan). Juoksussa vähän meinasi ensin edistää, oikealla käännöksessä jätättää. Täyskäännökset ihan ok. Liikkeestä maahan nopea, samoin perusasentoon nousu. Luoksetulo miltei törmäämättä, hyvä perusasento hieman turhan pitkän kaarroksen jälkeen. Liikkeestä seisominen lähes täydellinen, ehkä yksi jalka liikkui käskyn jälkeen. Ja mikä parasta, Poju pysyi paikallaan vierelle tullessanikin! Hyppy oikein hyvä ja samoin kuin seisomisessa, kerrankin Poju pysyi paikallaan, kun siirryin viereen. Ehkä se siitä pikkuhiljaa muodostuu oikein tavaksi.

Vaan eilen sitten ei enää hyppy sujunutkaan oikein hyvin. Tai no, hyppäsihän Poju ja vielä ensimmäisellä käskyllä, mutta kun löi myös välittömästi esteen ylitettyään ja käännyttyään makuulle. Kolmeen kertaan teki saman, neljännellä kerralla sentään jäi jo pylly ilmaan... Yhden onnistuneen suorituksen jälkeen päädyin lopettamaan treenit sillä kertaa siihen.

Eilen Poju keksi myös uuden harrastuksen - puukiipeilyn. Tai no, puu ja puu, vuorimänty se vain oli. Mutta kumminkin, sinne se vaan kämpi, kun kerran kissakin.

bl03-35-normal.jpg

Kissa puuhun!

bl03-36-normal.jpg

"Nän-nän-nän-nän-nää-nää!"

bl03-37-normal.jpg

"Nän-nää ittelles vaan!"

bl03-38-normal.jpg

Musta möykky oikeanpuoleisen haaran oksanhaarassa on Musti.

Vuorossa viikon ällötykset. Kannattaa jättää loput väliin, jos ensimmäinen juttu vaikuttaa jo liian ällöttävältä.

Tässä jokunen viikko sitten Poju oli saanut päivällä poissaollessani huoneeni oven auki. Sieltä pieneläin oli löytänyt Nikken pentuaikaisen solmulelun, joka mielestäni oli vähintään metrin korkeudella koirien muka-ulottumattomissa. En asiaa huomannut ennen kuin päivän, parin päästä, kun Pojulle tuli illalla huono olo. Koira pihalle oksentamaan ja itse tonkimaan, jotta mitähän sieltä nyt tuli. Puolikas solmulelua. Okei... missä puolet? Kun Poju ei mitenkään enää tuntunut oireilevan, arvelin lopun tulevan / tulleen luonnollista tietä ulos. Ja niinhän siinä oli käynyt, jonka asian siis totesin männä viikolla koirankakkoja takapihalta kerätessäni. Hullulla on halvat huvit, tuumasin siinä keräilyni lomassa - tuli nimittäin mieleen, että juu, napit eivät sula koiran suolistossa. Eikä lauantaimakkaran muovikuori. Puhumattakaan vaahtomuovipalasista, jotka alun perin olivat koiran pedin pehmusteena ja sittemmin pökäleissä.

Lisää kakkajuttuja. Meillä on Pojun kanssa toisinaan kilpajuoksu kissan hiekkalaatikolle. Eräänä päivänä jäin toiseksi ja vastaani tuli onnellisen näköinen, huuliaan nuoleva pieni labradori, jolla oli vielä kosteassa kirsussaan kissanhiekanjyväsiä. Yäk.

Ja vielä kerran poijat! Nyt onkin Nikken vuoro. Käytiin iltalenkillä, piskilät irti. Nikke jäi jonnekin takavasemmalle pitemmäksi ajaksi näköpiirin ulkopuolelle, mutta tulihan se sieltä lopulta. Loppumatka kuljettiinkin suurin piirtein nenästä kiinni pidellen ja koiraa kauemmaksi ajaen. Sattuneesta syystä.

bl03-39-normal.jpg

Hajun saatte kuvitella ihan itse.