Miksi ihmeessä pyöräilykausi pitää avata vappuna, oli sää mitä lystää? Miksi piti ennakkoon kertoa asiakkaille, että MINÄ ainakin tulen vappuna pyörällä töihin, vaikka räntää sataisi? Oi miksi, oi miksi?

Aamulla oli oikein nätti ilma, kun sisätiloista sitä tarkasteli. Aurinko paistoi ja silleen. Tarkempi tutkimus osoitti, että lämpöä oli ruhtinaalliset 1,2 astetta ja tuuli puhalsi pohjoisesta. Eihän siinä sitten auttanut kuin vetäistä farkkujen päälle toppahousut ja collegen päälle villapaita. Lisäksi toppahanskat ja kauluri. Notkeana kuin tönkkösuolattu silli hyppäsin pyörän päälle ja ajelin töihin. Lisävaatetus ei ollut yhtään liikaa, mutta ei liian vähänkään. Onneksi laitoin saman varustuksen myös takaisinpäin tullessa, koska vastatuuleen ajellessa oli vieläkin kalseampaa kuin aamulla, vaikka lämpötilakin oli noussut jo peräti neljään asteeseen. Plussalla sentään, vaikka loppumatkasta jokunen lumiraekin vihmoi naamaa. Tyydyin 13 kilometrin päivämatkaan tällä kertaa.

Viime vuoden vappuajelu oli hieman aikaavievämpi, mutta sää taisi suosia tuolloin. Luin paikallislehdestä, että kaikki kunnan alueella olevat pyöräilynkirjaamislaatikot kiertämällä saa erikoispalkinnon. Yllytyshullu on yllytyshullu pyörän päälläkin, niinpä lähdin aamulla viiden jälkeen ajelemaan ja kiertämään ensimmäiset neljä laatikkoa ennen kahdeksaksi töihin kulkeutumista. Matkaa tuli reilut 30 ja hyvin jaksoin ja muutenkin kestin. Kuuden tunnin päästä töiden jälkeen oli vuorossa kolme viimeistä merkkauslaatikkoa, jotka sijaitsivat pikkuisen kauempana. Puolessa välissä tätä reilun 40 kilometrin pyöräilyrupeamaa olin jo luovuttaa, kun selkää särki ja tuntui, että koskaan en pääse kotiin asti. Ja kun matkaa oli vielä kymmenkunta kilomtriä jäljellä, istumalihakset alkoivat huutaa hoosiannaa. Pyöräilyhousut voisivat olla kova sana. Tai olisihan sitä voinut edes vähän totutella pyöränsatulaan ennen 75 km ajelua saman päivän aikana...