Joutsenia jälleen, tällä kertaa lenkkipolun varrella. Alta sadan metrin päässä olivat, eikä irto-Nikke silti lähtenyt niitä hätyyttelemään.
Jokunen kurki aika kaukaa kuvattuna.
Luulin ottaneeni kotipihassa loistavia tikkakuvia, mutta kaikki olivatkin jokseenkin tummia. Valotus totaalisesti pielessä, tässä yksi jälkikäteen "kirkastettu".
Liekö keltasirkku?
Onks tää jokin peippo vai?
Tälläkin on siivet...
... mutta tällä ei.
Lenkillä on tällä hetkellä mielenkiintoista käydä. Joka toinen päivä nätti aurinkoinen ilma, joka toinen päivä sataa. Ja ai että, että meidän lenkkipolut on kivassa kunnossa!
Miksi kukaan haluaisi tämmöisellä tiellä kävellä...
... kun tännekin voi mennä?
Vas. Käytiin sitten pyöräilemässä. Ei ollut hyvä idea, ei. Kesk. Pikkaisen rupesi taas oja tulvimaan, normaalisti leveyttä parin koiranmitan verran. Oik. Onneksi oli kumisaappaat.
Vas. Metsäpolulle koirunkin mieli. Kesk. Mikäs tässä mennessä, lunta minimaalisesti. Oik. Tai sitten ei.
Vas. Krookuksia ja perhosia. Oik. Edellinen päivä, eri paikka. Se, mikä kantaa koiran ja jäneksen, ei välttämättä kanna ihmistä.
Tämmöistä meillä päin, lenkillä.
Välillä oli vähemmän lunta...
... välillä enemmän.
Ollaan me taas treenattukin. Kokeeseen taitaa olla enää vajaa kuukausi aikaa, nyt olisi muutamakin möllitoko tarkoitus käydä ensin. Vaan kun ei niistä mölleistä ole paljon apua, kun ei ole osallistujia. Tai jos onkin, ne ovat kaikki niitä samoja tuttuja, mitä treeneissä näkee. Ja vali vali. Pitihän meidän käydä Evijärvelläkin koiranäyttelyssä opettelemassa käyttäytymistä (siis koira, vaikkei tuo varmaan emännällekään pahaa tekisi), mutku oli niin surkea ilma, kun melkein satoi vettä ja melkein oli turhan kylmäkin. Että suotta valitella häiriötreenipuutetta, kun itse ei tee asialle mitään. Nikkehän sinänsä osaa liikkeet, seisominen on ainoa, missä on enemmän hiomista. Meinaa vaan valua. Tai no joo, eihän seuraaminenkaan vallan loistavaa ole, mutta onpahan edes kohtuullisen kelvollista, ainakin kasin ysin luokkaa parhaimmillaan. Hyppy tuotti viikko sitten vielä ongelmia, kun ei oltu hypitty puoleen vuoteen, mutta viime pyhänä mentiin jo vallan sujuvasti yli esteiden. Meinaa vaan istua toisella puolelle, mutta sitähän en kyllä ala työstämään. Jos istuu, niin istukoon. Onpahan vähemmän opetettavaa avoimen luokan hypyssä. Avoimesta puheenollen, kai sitä voisi jo pikku hiljaa ruveta noutoakin treenaamaan...
Lisätääs kiireesti vielä pienen viikon ikäisen nenäeläimen kuva, kun tuli sopivasti sähköpostia.
Kommentit