Huolimatta katastrofaalisesta Kokkolan tokosta vein sitten kumminkin Nikken uudelleen pois tutuilta Vimpelin tokokentiltä. Mentiin Lapualle, kun siellä pitkästä aikaa taas pidettiin virallinen koe. Eikä vika tälläkään kerralla ollut tuomarissa, kun viimeisiksi jäätiin eikä ykköstäkään tullut. Tällä kertaa ei muitakaan olosuhteita voi syyttää, aamulla yhdeksältä ei ollut vielä järkyttävän kuuma ja kenttäkin oli vallan hyvä. Muutkin häiriöt olivat minimaalisia, vaikka Nikkehän nyt toki häiriöitä kehittää vaikka sadan metrin päässä aidan takana kulkevasta koirasta.

Mutta asiaan. Tuomarina Juha Kurtti (joka veti yllättävän vähän koiria kokeeseen, oli siinä ja siinä, ettei koko koetta olisi peruttu) ja paikkana siis Lakeuden kennelkerhon agilitykenttä. Kokeen järjestäjänä Lapuan koiraharrastajat (ja hyvin oli järjestetty, kiitos siitä).

1. luoksepäästävyys 10
2. paikallamakuu 10 (pientä kitinää välillä, mutta tuomari ei vissiin oikein kuullut, mikä koirista vinkui, niin joutui arvostelemaan kuin mikään ei olisi vinkunut)
3. seuraaminen kytkettynä 7 (ne pahuksen perusasennot, välillä myös hihna kiristyi)
4. seuraaminen vapaana 6 (heikosti pysyi vierellä, juoksuosuudella loikkasi äkkiä metrin päähän sivusuunnassa, ei oikein ollut kuulolla)
5. maahanmeno 7 (hidas, perusasentoon vaati kaksi käskyä ennen nousua)
6. luoksetulo 9 (vauhti hidastui vähän ennen vierelletuloa, vierellä haisteli maata ennen perusasentoa)
7. seisominen 6 (hitaahko, ei istunut toisellakaan käskyllä eli istui vasta sitten kun tuomari näytti jo pisteitä)
8. hyppy 6 (toisella käskyllä yli ja perusasento jäi tekemättä toisenkin käskyn jälkeen, mutta siis saatiin pisteitä!!!)
9. kokonaisvaikutus 8 (olisi voinut olla paremmin mukana - siis koira)

Yhteispisteet 151 p, kakkostulos ja sijoitus 7. seitsemästä koirasta. Tulostaso oli kokeessa huikea, kymppejä ne muut vetelivät liikkeestä kuin liikkeestä, viisi ykköstä ja kaksi kakkosta. Parhaalle pisteitä 197, kakkoselle 194 ja kolmanneksi tulleelle seurakaverille kultainennoutaja Vilkkeelle ja Iidalle 191 pistettä ja koulutustunnus TK1, onnea vaan sinnepäin! Me vielä jatkamme näissä alokkaissa.

Saapa nähdä, käykö tässä lopulta niin, että Poju porhaltaa avoimeen luokkaan ennen Nikkeä. Tunnumme olevan ikuisia alokkaita, vaan eipä tuo sinänsä haittaa, kun alokasluokassa nyt vaan on ihan kivaa, kun suorituskaan ei kauan kestä. Katellaan voi- ja evl-luokkia sitten, kun Nikke on veteraani-iässä eikä enää välitä muista koirista.