Minulla on vahva mielikuva siitä, että Poju ei halua harrastaa "vakavasti" eikä ainakaan toisten nähden. Mistäkö moista kuvittelen? Ensinnäkin Pojunhan piti osallistua viime elokuiseen rally-tokokokeeseen. Juuri, kun olin sen saanut ilmoitettua, pieni labradori päätti käydä Nikken kimppuun ja hankki itselleen samalla kipuja, jotka vaativat kipulääkettä, josta taas tulee kuukauden doping-karenssi. Emme siis osallistuneet kokeeseen.

Joulukuussa olisi alkanut agilitykurssi. Tälläkin kertaa Poju päätti, että enpäs lähde, ja kun doping-karenssi ei treenejä koske, se otti järeämmät konstit käyttöön. Puretti Nikkellä jalkaansa niin pahoin, että alkoi ontua. Ja ontui ja ontui ja ontui. Se siitä kurssista.

Vaan eipä hätää. Ontuminen saatiin kuriin parin viikon levolla ja lääkityksellä. Poju siis ennättäisi hyvin parantua ennen rally-tokokoulutusta. Niin. Paitsi että puolitoista viikkoa ennen koulutusta labradori kakoi kurkkuaan reilun vuorokauden ajan, ilmeisesti esittäen, että tässä nyt kärsitään kennelyskästä ja kahteen viikkoon ei nyt niinku saisi muiden koirien lähelle mennä. Kennelyskädiagnoosi saattoi olla väärä, mutta varmuuden vuoksi jätimme senkin koulutuksen väliin. Mennään sitten toukokuussa. En aio kyllä Pojulle tuota kertoa etukäteen.

Seuraava agilitykurssi oli alkamassa maaliskuun alussa. Ilmoitin Pojun jälleen kurssille. Kurssin aloitusta edeltävänä päivänä Poju sai lievän epileptisen kohtauksen, niitä samoja, mitä silloin tällöin ennenkin. Edellinen oli joskus joulukuussa. Koska Pojun kohtaukset ovat usein uusineet viikon sisällä, en tohtinut ottaa riskiä agilityn muodossa ja jätimme ensimmäisen tunnin suosiolla väliin. Onneksi jonossa oli muita innokkaita osallistujia. Poju ei ole saanut uutta kohtausta, ainakaan vielä.

Nyt vihdoin viime keskiviikkona osallistuimme kuin osallistuimmekin agilitytunnille. Hieman oli itsellä epävarma olo Pojun kunnosta. "Nyt sen leuassa on vaahtoa. Onko sille tulossa kohtaus vai himoitseeko se vain makupaloja?" "Nyt Pojun silmät näyttää oudolta. Johtuuko se vain valaistuksesta vai onko sille tulossa kohtaus?" "Nyt Poju horjahti. Meinaako kohtaus nyt alkaa vai horjahtiko ihan vaan siksi, kun kävelin sen päälle?" Ja sitä rataa. Muutenhan tunti sujui ihan hyvin. Poju on todella nopea, mutta hyppytekniikassa olisi paljonkin hiomista. Jos yhtään korkeampia esteitä laittaisi, koira todennäköisesti menisi alta. Mitä sitä suotta hyppimään, kun kyllähän ne rimat lentää alas (ja siivekkeet nurin...) vähemmälläkin rehkimisellä. "Poju pärjäisi kisoissa ihan varmasti vauhdissa bordercollieillekin, MUTTA sillä on turhan hidas ohjaaja." Kiitos vaan, kouluttaja.