No niin. Viime hetken treenailuja ennen virallista koetta.

Viime keskiviikkona käytiin Alajärvellä kokeilemassa. Meinaa vaan mennä nokka maahan eikä auta mitkään sanomiset, ei hyvällä eikä pahalla. Pätkittäin ihan ok, paitsi liikkeestä seisominen tökkii pahan kerran, kun ensin ei meinaa pysähtyä ja sitten kun ja jos pysähtyy, en pääse palaamaan vierelle ilman koiran joko vastaantuloa tai ainakin kiemurtelua ja istumisen ennakointia. Hypyssä myös iso ongelma koiran vierelle siirtymisessä. Hyppäsi kyllä hyvin - jos siis hyppäsi eikä lähtenyt tervehtimään liikkuria -, mutta en vaan päässyt vierelle käskyttämään istumaan. Joko liikkuu eteen taakse ja sivulle, muttei minun sivulle, tai istuu ennen kuin pääsen edes esteen ohi. Kovasti tuntuu pientä labradoria ahdistavan että tulen sen vierelle seisomaan, kun koirakin seisoo. Pojun ollessa istumassa tai makuulla samaa ongelmaa ei ole.

Vaan tästäpä päästiinkin sulkeisiin. Kun kotiuduin Alajärveltä ja töistä, aloitettiin Pojun kanssa pienet lisätreenit. Varmaan noin kaksikymmentä kertaa "sivu!", "seiso!", jätin koiran ja palasin vierelle. Kahdennellakymmenennellä kerralla pääsin viereen koiran kiemurtelematta. Siispä hyppysulkeisiin. Aloitettiin ihan virallisella hyppykorkeudella eli 55 sentillä. Kymmenen yrityksen jälkeen, kun en vielä ollut kertaakaan päässyt koiran vierelle ilman Pojun hepulikohtausta, madalsin estettä 40 senttiin. Ei muuten, mutta tuntui ikävältä hyppyyttää koiraa moneen kertaan niin korkealta. Eipä hyppykorkeus kylläkään Pojua tuntunut haittaavan, yhtään kolahdusta ei kuulunut. Viitisentoista kertaa yritettiin tällä korkeudella, mutta ei, en vain päässyt vierelle. Ei auttanut makupalat (pahentaa asiaa), ei paikka-hokeminen, ei kädellä ohjaaminen, ei niin sitten mikään. Aina viimeistään siinä vaiheessa, kun olin koiran viereen astumassa, piski otti sivuaskeleita häntä heiluen. Niinpä estettä matalammaksi ja harjoitus jatkukoon. Tarvittiin vielä toistakymmentä yritystä 30 sentin esteestä, ennenkuin vihdoin ja viimein pääsin palkkaamaan oikeanlaisesta suorituksesta. Pomppu-ukko olisi varmaan hyppinyt vielä toiset miljoona hyppyä, ei tuntunut väsy painavan jaloissa, mutta lopetimme onnistuneeseen suoritukseen.

Seuraavana päivänä hyppy oli jälleen samassa pisteessä kuin ennen sulkeisia, mutta se on taas ihan toinen juttu.

Perjantaina meillä oli möllitoko. Osanottajamäärä oli jälleen huikea, kaksi alokkaassa ja yksi avoimessa, mutta se ei menoa haitannut. Ihan tuntui olevan hajuja riittämiin kentässä, Pojulla oli nenä maassa ja korvat tukossa koko kehässäolon ajan. Luoksepäästävyydessä nousi tuomaria vastaan. Hihnassa seuraaminen meni nykimiseksi. Vapaana seuraaminen meni haisteluksi ja harhailuksi. Maahanmeno onnistui ysin arvoisesti, en muista, mikä meni pieleen. Luoksetulo meni jäljestämiseksi, taisi lopulta päätyä aika lähelle kumminkin. Seisominen onnistui yllättävän hyvin, ei ollut ihan heti pysähtynyt ja lisäksi hieman ennakoi istumista. Hypyssä en muista, mikä meni pieleen, mutta nollille se meni joka tapauksessa. Taisi mennä tuomaria tervehtimään tai jotain ihan muuta. Paikallamakuu otettiin ihan lopuksi kolmen minuutin mittaisena kaikkien koirien kesken. Pysyi paikallaan, mutta olin itse alta kymmenen metrin päässä. Pojulla on kumma tapa hivuttautua puolen minuutin paikkeilla sammakkoasentoon, mutta jos muuten pysyy paikallaan, niin pitäköön sammakkonsa. Ei me huippupisteitä ja kymppejä kaikista liikkeistä tavoitellakaan. Kokonaisvaikutus oli aika heikko ja loppupisteet ruhtinaalliset 62. Että mukavaa virallista koetta vaan, vieläpä yhtenä joukkueen koirana, jonka jokainen piste olisi tärkeä.

Sunnuntaina yritin kokeen koetoimitsijalle ehdottaa, että vaihtaisin kumminkin Nikken kokeeseen. Ei kuulemma olisi suotavaa, kun Nikken kitinä ja haukku ja vinkuna on niin rasittavaa kuunneltavaa.

Eilen oli viimeiset treenit koekentällä ennen koetta. Ja voi poijat tuota koiraa! Sehän toimi kuin unelma, kun sain sen alkajaisiksi ymmärtämään, että maan haistelu on jatkossa totaalisesti kielletty, kun ollaan kentällä. Ainoastaan liikkeestä seisominen meni mönkään, kun Poju päätti liikkeen olevan nimeltään liikkeestä istuminen. Luulen sanoneeni käskyn väärin, meillä on istu-käskynä iiisssst ja seisomisessa sei tai seis. Todennäköisesti tuli suhistua liikaa, joten käskyt menivät sekaisin. Mutta ne muut liikkeet! Kentällä oli ihan eri koira kuin perjantaina! Näin jos menee sunnuntaina, niin kyllä me ainakin tulos saadaan. Ykkösestä nyt ei sentään kannata haaveilla, kun annetaan paikallamakuun 30 pisteen verran tasoitusta muille heti alkajaisiksi, mutta JOS menee likikään niin hyvin kuin eilen, kakkoseen on vielä mahdollisuus. No okei, tiedän, tulen tipahtamaan sunnuntaina korkealta ja kovaa.

"Vai muka kakkonen, he-he, eh-he-he-hee", tuumannee Poju-sammakko.