Jotenkin semmoinen jouluinen olo, kun ensimmäistä kertaa muutamaan vuosikymmeneen on ollut vapaapäivä muulloin kuin jouluna, pääsiäisenä tai sairaana. Tein radikaalin päätöksen pitää työmaan ovet lukossa sunnuntait helmikuun loppuun asti. Mitä sitä suotta töissä pyöritellä peukaloitaan, onnistuu se kotonakin.

Aamulla käytiinkin sitten kävellen kirkolla. Ajattelin, että semmoinen kiva rentouttava aamulenkki käynnistäisi vapaapäivän mukavasti. No juu, rentouttava ja rentouttava... Maantien varrella meno oli vielä ihan rauhallista, mutta kun päästiin reilun neljän kilometrin päähän keskustan kävelytielle, meno muuttui vähemmän rauhalliseksi. "Tuossa on mennyt TYTTÖ! Ja tuolla! Oi, tuolta tulee ihana haju!! Mmmmm...". Ihan oli mennä taluttajalta hermot. Kuin myös käsi. Paluumatka sujui jälleen rauhallisesti, mitä nyt Nikke bongaili myyriä tienvarresta ja Poju singahteli Nikken perässä. Huomasin myös, että edelleenkään en pysty kävelemään yli kahdeksan kilometrin matkoja kivuitta, vasen jalka vihoittelikin sitten useamman tunnin vielä kävelyn jälkeenkin. Vaan ehkäpä silti ensi pyhänä uudestaan. Ei noille perinteisille hiekkateillekään tee enää hirveästi mieli lähteä ainakaan yksin ja pimeässä, kun oli kuulemma karhu näkynyt meidän lenkkipolun varressa vajaan kilometrin päässä naapurista.

Tuossa ulkorakennuksessa on "muutama" tonni viljaa, niinpä siellä on myös hiiriä Onneksi talosta löytyy hiirestäjiä, tosin luulen, että viljojen omistaja ei riemusta kilju tämän toisen metsästystavoille.

Viljavuori ja hiirenmetsästäjä.

"Miten niin pitäs tulla alas? Kyllähän tämä kevytpeite koirankynnet kestää... Ai ei vai?"

Ulkomuodosta päätellen saalistakin on saatu.

Samaisessa tilassa on myös polttopuita. Kuten olen joskus ennenkin maininnut, Pojulla on jokin pakkomielle kantaa puita pihalle aina, kun olen puita keräämässä.

"Otti multa puun pois. Hmpf."

"Jonnekin tänne se lensi."

"No nyt, nyt ollaan lähellä!"

"Löysinpäs!"

"Minun puu! On se kumma, kun ei vaan uskota, että tämänkin paikka on pihalla!"

Ei voi ainakaan alusta-arkuudesta Pojua syyttää. Ja kyllä, itseäkin hirvitti kapulan kanto-ote toiseksi alimmassa kuvassa. Siinä kun olisi jalka pettänyt, olisi puu ollut syvällä kurkussa.