Käytiin vähän treenaamassa ennen oikeisiin lokinnoutotreeneihin menoa. Pitihän se testata, vieläkö Poju osaa uida, kun edelisestä kerrasta taitaa olla liki vuosi aikaa.

Silmät kiinni naatiskellen.

Vähän hassu ote.

Pärskien menoksi.

Kuivattelua ennen damin palauttamista.

Eläinlääkäri käski kuivata korvat hyvin, tuumaa Poju.

Eilen käytiin Sääksjärven rannalla noutamassa lokkeja. Ensimmäistä rannalta heitettyä empi hetken, sitten haki. Toi rannalle asti, muttei minulle suoraan. Sain lokin kuitenkin talteen kastumatta.

Veneestä heitetty oli Pojun mielestä ensin aivan liian kaukana. Usko saaliiseen loppui alta aikayksikön ja koira kääntyi jo reilun kymmenen (?) metrin päästä takaisin. Uusi yritys ja johan onnistui. Sen jälkeen mikään lokki ei enää ollutkaan liian kaukana.

Tuolla jossain se on...

... tuolla...

Jeeee! Mä sain sen!!

Koska olin edelleen hyvin epäileväinen Pojun uintihalukkuudesta, varsinkin jos joutuu suoraan uimaan eli ei pääse kahlaamaan ensin, Veikko päätti ottaa Pojun veneeseen ja laittaa koiran hyppäämään laidan yli. Epäilytti, mutta päätettiin sitten kokeilla kumminkin.

Eiku menoks, tuumas koira ja hetken päästä hyppäsi takaisin rantaan.

Tarvittiin siis apusoutaja.

Hyppää! näyttää Veikko. Ai tonne vai, tuumannee Poju.

Elä unta nää!

Vaan hyppäs kuitenkin damin perässä.

Ja vielä toisenkin kerran ihan ilman damia.

Jatkamme harjoituksia, kunhan ilmat edes vähän viilenevät. Eipä tänä vuonna enää ole taippareitakaan ainakaan lähietäisyydellä. "Pientä" luovutus- ja koiran haltuunotto-ongelmaa meillä on, mutta jospa toukokuuhun mennessä saataisiin hommat kondikseen.