Minä en vaan ymmärrä. Monena päivänä ennen joulua siivosin ja siivosin ja siivosin, mutta mitään tulosta ei näkynyt. Niinpä päätin eräänä iltana laittaa kellossa ajanoton päälle ja katsoa, mitä oikein tapahtui.

Ajassa 0:00 aloitin keittiön siivouksen. Piti vaihtaa pöydille uudet vahakangasliinat ja järjestellä ylimääräisiä roinia pois näkyvistä. Tiskatakin voisi ja silleen.

Urakka alkoi lupaavasti. Keräilin ruokapöydästä viikon (-kojen) posteja ja lajittelin niitä paperinkeräykseen tai pannuhuoneeseen vietäviksi. Ajassa 0:06 tajuan yhtäkkiä istuvani pöydän ääressä lukemassa edellisviikolla tullutta Koiramme-lehteä. Laitan lehden hiljaa pois ja jatkan työtä.

Parin minuutin kuluttua pöytä on raivattu ja liina poistettu. Pikainen pyyhkäisy rätillä ja hakemaan uutta liinaa toisesta huoneesta. Suunnilleen 13 minuutin kohdalla huomaan olevani edelleen liinanhakureissulla, kun siellä toisessa huoneessa oli pöydällä eräs kirja, mistä piti ihan äkkiä vain vilkaista sitä, tätä ja tuota. Äkkiä kirja pois ja takaisin keittiöön ja liina pöydälle, kunhan ensin vain sain teipit irti liinarullasta.

15 minuuttia kulunut ja pääsin jo seuraavan pöydän, Mustin ruokapöydän, kimppuun. Kyllä, Mustilla on oma pöytä, tosin herra itse luulee omistavansa kaksi ruokapöytää. Kukat syrjään, säästöpossu ja keittiövaaat samoin, kissan ruokakupit pois. Vaan jopas olivatkin kuivia kukkaset, ehkä pitäisi kastella. Ja tässä samalla, kun kerran kastelen näitä, pitäisi vissiin kastella muitakin talon kärsiviä kukkia. Vintilläkin on ne talvetettavat keijunmekot, pitää viedä niillekin vettä.

Kasteltuani vintin kukat huomaan siinä ohimennessäni hyllyillä kaikenlaisia kivoja jouluvaloja, joita on tullut hankittua vuosien varrella. Pengon johtoja ja kynttilöitä, muuntajia ja avaamattomia (ups...) jouluvalolaatikoita. Kaikenlaista jännää tulee vastaan, kunnes yhtäkkiä tajuan olleeni kukkienkastelureissulla jo vartin. Vastahakoisesti jätän löytämäni jouluvalot vintille ja siirryn kiltisti jatkamaan siivousta keittiöön.

Jälleen vanha liina pois ja uusi tilalle. Sitten seuraavan pöydän pariin. Kyllä vaan, pöytiä riittää, ja niitä mahtuu 30 neliön keittiöön helposti yksi jos toinenkin, vielä kolmas ja neljäs ja tiskipöytäkin. Tämä kolmas pöytä on täynnä koiran ruokakippoja, mausteita, paistinpannujen kansia ja patakintaita. Tavaraa sinänsä ei ole paljon, mutta sitäkin rasittavampia ja tilaavieviä. Tämä alkaakin nyt sujua, viidessä minuutissa pöytä on tyhjä, liina poistettu, pöytä pyyhitty ja uusi liina laitettu paikoilleen. Mitä siis olen saanut kolmessa vartissa aikaiseksi? Uudet liinat pöydille ja siinäpä se. Tavarat olivat palautuneet takaisin sinne missä olivatkin, ehkä jokunen lehti oli päätynyt muovipussiin lojuakseen siinä muutaman viikon ennen pääsyä kierrätykseen.

Ajantuhlauksesta lannistumatta päätän kuitenkin vielä tiskata. Lähden hakemaan likaisia astioita makuuhuoneesta (MIKSI makuuhuoneessa on astioita?) ja työhuoneesta (MIKSI työhuoneessa on astioita??). Puolen tunnin kuluttua huomaan jumiutuneeni nettiin, koska pitihän siinä ohimennen vilkaista sähköpostit ja mitä maailmalla on tapahtunut ja ... Luovutan.

Ehkä minulla on ITTVH, iän tuoma tarkkaavaisuudenvajaushäiriö, josta olen vuosia sitten lukenut joko netistä tai sähköpostin tuomana? Eli siis tällainen tauti on kyseessä:

Vähän aikaa sitten minulla havaittiin ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus - Häiriö

Näin se ilmenee:

Päätän lähteä lenkille. Lähtiessäni ulos huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen lenkille. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit. Laitan kävelysauvat eteisen nurkkaan ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin. Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon. Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan limsatölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi limsaa pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan, että limu on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin. Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken virvokkeen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TV:n kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: Lenkillä ei ole käyty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin limsa on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet. Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt.

Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini.....

 

Tee minulle palvelus. Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille tutuille, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty. ÄLÄKÄ NAURA! Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä tulee....ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!
 

VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!