Tässä oli parin viikon jakso, jolloin ihan oikeasti kuvittelin, että Nikken aivot ovat nyt sitten saapuneet. Todellakin jonkin aikaa koira toimi treeneissä, käyttäytyi fiksusti arjessa ja oli muutenkin oikein kiva rotuisensa yksilö. Mutta ilmeisesti Nikke palautti lähetyksen 14 vrk:n koekäytön jälkeen.

Niitä treenikuvia edellisellä kerralla lupailin (eikä siitä edellisestä kerrasta VOI olla puoltatoista viikkoa, EI VOI!).

Tässäpä näitä.

Nikke maastoutuu.

Nikke seuraa.

Lappalaisten ryhmämakoilu. Lumes, Nikke, Allu.

Nikke hyppää...

... ja hyppää...

... ja pujottelee.

Lumes ja Allukin seuraavat.

Kiitos kuvista Leilalle. Kuvat otettu aikana, kun Nikkellä oli aivot koekäytössä.

Viime viikon treeneissä palasimme arkeen. Vinkua, läähätystä, sinkoilua. Tämä vasta agilityssä. Kiva koirakansalainen -tunnilta jouduimme meistä riippumattomista syistä poistumaan ennen kuin kerittiin aloittaakaan ja torstain tokot peruttiin yhdistelmän kuuma sää + ilmastoitumaton auto. (Ei tuo oo kyllä sana? Ilmastoitumaton? Ilmastoimaton? Auto ilman toimivaa ilmastointia!)

On tämä elämä sitten kivaa tällä hetkellä. Reiluun viikkoon en paljon ole nukkunut, kun olkapäätä särkee öisin. Särkyä ja liikerajoittuneisuutta (siis aivan käsittämättömiä sanoja!) on esiintynyt jo ehkä kuukauden, mutta nuo yösäryt ovat liikaa. Olen luullut, että migreenisärky on kovaa, mutta kyllä täytyy sanoa, että nyt löytyi voittaja tuolta saralta. Nimim. viisi ibumax nelisatasta viimeisen vuorokauden aikana naamaansa vetänyt. Huomenna lääkäriin tuomiolle, kuuntelemaan, onko kyseessä a) kiertäjäkalvosinoireyhtymä b) limapussin tulehdus c) jäätynyt olkapää vaiko d) aan ja been yhdistelmä. Vaiko jotain ihan muuta, päässä vika?

Tämmöinen söpöläinen marssi/luikerteli yhtenä aamuna pihatien poikki:

Ei mene minun jakeluun, että miksi ihmeessä toukan pitää olla noin iso (pituus ehkä 7 cm), kun tuloksena on muutaman sentin mittainen kehrääjäperhonen?

Tämmöinenkin söpöläinen tässä pihapiirissä liikuskelee:

Harmi-Katille kävi vähän köppäisesti yhtenä iltana viime viikolla. Neiti oli taas sillä päällä, että "en tuu sisälle, hyvä ilma, jään pihalle!", ja aikani etsittyäni mokomaa kattia luovutin yhdentoista maissa. Ehkä vartin päästä alkoi ulkoa kuulua outoa ääntä. Hiekkatietä kulkevista hevosista lähti kummallinen kaikuva kloppoti-kloppoti-ääni, pikitiellä ääni olikin sitten klipiti-klopoti-klipiti, kun vauhti lisääntyi. Äänien vaimennuttua kävin kurkkaamassa etupihalle. Ja siellähän istui järkyttyneen näköinen pieni musta kissa, jonka häntä oli reilusti kissaa vahvempi ja joka suorastaan syöksyi sisälle oven avauduttua. "Emmä viittikään jäädä ulos yöksi..."