Muutaman viime viikon tapahtumia lyhyesti, ilman kuvia.
Naakat, nuo eläinmaailman ihastuttavimmat linnut, ovat löytäneet tiensä savupiippuuni. Vaan ilo heillä loppui lyhyeen, kun pesän valmistuttua piipun huipulle ilmaantuikin verkko. "No niin, kultaseni, pesä on valmis, voit mennä munimaan", tuumasi ukkonaakka. "Selvä, johan ensimmäinen onkin tulossa... Mutta mitä ihmettä, tuonne ei pääse, ei, apua, TULI JO!", kiljui akkanaakka, ja munansa katon kautta maahan pyöräytti.
Lisää lintuaiheista. Tehtiin sitten kottaraiselle hieno lautapönttö, kun noita lintuja tähän pihapiiriin ilmaantui. Ettei raukkojen tarvitse viimevuotisessa tikan perintökolossa tällä kertaa kärvistellä. No joo, yritys hyvä - pönttö jäi kottaraisetta, kolo vei voiton. Kottaraispöntöllä käydäänkin nyt kiivasta sotaa pikkulintujen kesken, vielä ei tietoa, voittiko tintti vai varpunen.
Musti jäi viikko, pari sitten ensimmäistä kertaa ulos päivällä, kun lähdin töihin. Muutaman tunnin kuluttua palattuani Musti juoksi välittömästi sisälle ja suoraan hiekkalaatikolle hyvin närkästyneen oloisena. "Nyt vasta tuut, vaikka mulla on ollut ihan hirveä pissahätä jo kauan!"
Leikimme Pojun kanssa "nappaa ruokakuppi" -leikkiä aina Pojun ruokailun päätteeksi. Koira juoksee huoneesta toiseen julmasti muristen kuppi suussa ja minä perässä. Murina ja leikki päättyy, kun saan kupista kiinni, jolloin koira sen minulle suosiolla luovuttaa. Kerran en heti hoksannut lähteä perään, joten Poju aikansa juoksenneltuaan toi omatoimisesti kupin suoraan käsiini ja selvästi ilmaisi, että olin nyt jotain unohtanut.
MH-kuvauksessa kuvaaja hyvin hienovaraisesti yritti vihjailla, että Pojua kannattaisi kouluttaa. "Sinun kannattaisi mennä tämän järjestäjäseuran koulutuksiin tuon kanssa joskus", hän sanoi. Ilme oli aika mielenkiintoinen, kun kakistelin, että joo, kerhon kouluttajiahan tässä ollaan... Ei kuulemma kannata Pojua oikein esimerkkinä esitellä.
Sängyssä meinaa olla toisinaan turhan paljon hiekkaa. Sitä siinä sitten potkiskelen nukkumaan mennessä. Eräänä iltana oli taas potkinnan aika. Pieni musta kissa oli jokseenkin tyrmistyneen näköinen kopsahtaessaan lattiaan reilun metrin päähän sängystä. Ei vissiin ollutkaan pelkkiä hiekanjyviä sängyssä.
On minulla vaan hienot vahtikoirat! Tänään Alajärveltä palautettiin lainassa ollut agilityputki. Palautus tapahtui jopa aikana, kun olin vielä kotona ja näin ollen koirat juoksentelivat valtoimenaan pihalla. Suuret vahdit olivat käyneet moikkaamassa putkentuojan ja hypänneet vielä autonperällekin, tyyliin jotta minne mentäis. Eivät sitten minulle ilmoittaneet vieraasta, joten tajusin vasta putkesta, että pihassa tai pikemminkin kentällä oli käyty.
Koulutuskentän takana on iiiiiso kukkapenkki (joka muuten odottaa kaikenlaisia perennoja, jos jollain vain on ylimääräisiä...). Kukkapenkin ja kentän välissä on nurmialue, jossa on isoja kuoppia traktorin renkaiden jäljiltä. Tässä yhtenä iltana mietiskelin, jotta mistähän kuoppiin saisi multaa, toisikohan siskon mies joskus, kun ei viitsisi ostomultaakaan siihen uhrata. Käänsin tuumailun päätteeksi katseeni toiseen suuntaan ja heti välähti - voisihan sitä multaa toki ottaa tuosta kymmenen metrin päässä olevalta pelloltakin.
Lisää älynväläyksiä. Tänään tuli pitkästä aikaa postissa kirje. Siis oikein oikea, käsinkirjoitettu kirje. Taitavat olla aika harvassa nykyään, kun lukemisen päätteeksi etsin kirjeen lopusta "vastaa"-nappulaa, että olisin voinut ilmoittaa lähettäjälle ok.
Kommentit