Ihan äkkiä en mene seuraavaa kertaa näyttelyihin itseäni nolaamaan. Poju pölläili tapansa mukaan, itse asiassa aloitti jo ennen kehää syöksähtelemällä ainakin viiteen kertaan muutaman metrin päässä olevaa juniorinarttua kohti. Kehässä hampaiden katsominen oli taas työlästä ja meinasipa Poju mennä tuomarin hameenkin alle. Lopuksi vielä emäntänsä vetisteli kuin akat.

Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen, paikkana helteinen Törnävän hiekkakenttä Seinäjoella.

Tasapainoinen, lyhytrunkoinen uros. Liioittelematon, erinomainen ryhti ja ylälinja. Erinomainen pää. Tummat silmät. Vankka luusto, hyvät raajojen kulmaukset, erinomainen karva. Hyvässä kunnossa. Kiinteä ja lihaksikas, vilkas ja iloinen. KÄY ERI KÄK 1 SA PU2 SERT

Kuten tekstiviestillä jollekin kirjoitin, SA sai jo onnesta soikeaksi, PU2 vetisti silmät ja serti oli jo liikaa. Kehäsihteerin kysymykseen voimmeko vastaanottaa sertiä sain juuri ja juuri soperrettua joo. Eli juu, noloa oli. Kehän jälkeen pyyhittiin Aulin kanssa silmiämme kilpaa, mutta minkäs teit. Herkkis mikä herkkis. Minun pieni, narttumaiseksikin mainittu Pojuni sai sertin ja vielä aivan loistavan arvostelun!

Näyttää pulskahkolta, kun etupää on takapäätä korkeammalla. Seli seli.

Tässä Pojun mielipide kuvauksesta.

"Okei, riittää kuvaus. Vapaa! IRTI!!!!"