Isä opetti peruskoulussa aikoinaan maa-ja metsätaloutta sekä puutarhanhoitoa. Olisi ehkä kannattanut opettaa kotonakin. Olen viime aikoina perehtynyt näihin lajeihin ihan itsekseni - ja sen kyllä huomaa. Maataloutta - olen nyhtänyt hukkakauroja pellolta ja kähveltänyt (omasta maasta) perunoita, metsätaloutta - raahasin tien viereen kaadetun pienehkön koivun pihaan pilkottavaksi, puutarhanhoitoa - leikkasin nurmikon tai siis heinikon.

Hukkakaurojen etsiminen on kyllä sanonko-mä-mistä. Kun tilalta yhdeltäkin peltolohkolta on kerran löytynyt hukkasia, vaikka vain yksi, on kaikki tilan pellot tarkistettava huolellisesti. Siinäpä sitten tallustelen yötä myöten pitkin peltoja, joita kyllä riittää. Valitettavasti niitä #!*% löytyikin. Joltain peltolohkolta liiankin kanssa. Joidenkin hukkakaurayksilöiden kohdalla tuli mieleen, että onneksi löytyi tänä eikä ensi vuonna - eräässäkin kuusihaaraisessa yksilössä oli toistasataa siementä ja toisessa yksittäisessä röyhyssä 97 siementä! Siinäpä olisi ollut ensi vuonna nyhtämistä!

Mitä perunoiden kähveltämiseen tulee, niin turha kai sitä on koko vartta irti kiskoa, että muutaman potun saa - voihan niitä sieltä juurelta kaivella muutenkin. Minun piti kyllä käydä naapurin perunamaalla varkaissa, mutta kun tulin asiasta naapurille maininneeksi, ja hän antoi luvan, että senkus, niin meni maku siihen hommaan. Pitää pärjätä omilla potuilla sitten. Eiköhän näistäkin jotain ennätä tulla, vaikka viimeiset pääsivät multiin vasta juhannusviikolla.

Olisihan minulla porkkanamaakin. Eikös sekin ole maataloutta? Saattaa olla, että vielä jonain päivänä hieman harvennan kasvustoa.

On se, porkkanaa se on.

Viime perjantaina kävi työmaalla asiakas toisensa perään ostamassa ruohonleikkuriin bensaa. Käsittämätöntä - osa haki jo toista ellei kolmatta kertaa viiden litran satsia tänä kesänä! Ja minä vielä sinnittelen toissavuotisella bensalla (mitä muuten ei suositella, kun nykybensat eivät enää kestä yli kolmen kuukauden säilytystä kuulemma). Kumminkin tuli silloin mieleen, että jospa minäkin leikkaisin nurmikon, vaikka edellisestä kerrasta oli vasta - ööö... - puolitoista kuukautta aikaa. Kannattaa asua hieman syrjemmässä, ei naapurit paheksu leikkaamattomuutta.

 

Meinasin ensin ajella vain tuommoisia käytäviä, kun Nikkekin näytti nauttivan pitemmästä heinästä enemmän.

Parin tunnin leikkuun jälkeen piha kieltämättä näytti jonkin verran siistimmältä. Ehkä toistan tämän urakan vielä joskus syyskuussa.

 

Onko näissä nyt niin kummoista eroa, paitsi että koira katsoo eri suuntiin? Sama paikka puolen tunnin välein kuvattuna.

Ollaan me treenattukin, saatiin jopa kuviakin agi- ja tokotreeneistä, mutta siitä joskus toiste. Nyt pitää mennä uinailemaan hukkakauraunivelkoja pois.

Mutta laitetaas kumminkin vielä yksi kuva, kun sen sisältö on askarruttanut jo puoli vuotta. Vaikka itse kuva on kylläkin otettu vasta pari viikkoa sitten. Alkuvuodestahan Posti tai siis Itella muutti ykkös- ja kakkosluokan kirje -systeemiä. Piti ruveta laittamaan siniseen laatikkoon ykkös- ja keltaiseen kakkosluokan kirjeet. Jostain syystä olen edelleen vienyt ykkösluokan kirjeeni suoraan postiin.

Ykkösluokan kirjeille oikea osoite?