Jostain syystä blogin kommentit ei taas ainakaan minun koneellani näy heti lähettämisen jälkeen, mutta näen ne kyllä sähköpostista heti saavuttuaan. Eli vastaus kysymykseen: täällä. I'm here. Tai jotain semmoista.

No okei, onhan siitä edellisestä kirjoittelusta jo jonkin verran aikaa. Kaikenlaista on touhuttu ja stressattu ja saavutettukin. Koirat on samat kuin ennenkin, mitä nyt Poju taisi täyttää tuossa vuosia... ööö... reilu kuukausi sitten. Saatoin ottaa siitä tuolloin kuvankin. Ehkä etsin sen jostain. Joskus. Mustikin tuossa pörrää entiseen malliin, joten ei liene mitään uutta eläinrintamalla. 

No sen verran taitaa olla uutta, että ollaan lähes täysin unohdettu tokoilu ja siirrytty rally-tokoon. Siihenkin lähinnä kouluttajan ominaisuudessa. Nikken kanssa ei varmaan tulla ikinä kokeisiin menemään, kun karvakoiraa ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta koko laji, jos ei ole nakkia nenän edessä. Käväisi se nyt kumminkin voittamassa möllirallytokokisan mölliluokan parisen viikkoa sitten. Siinä kun sai olla nakkia nenän edessä koko radan ajan. Sai tosin muillakin tuossa luokassa, joten ei se sinänsä Nikken voittoa himmennä. Poju oli samoissa pippaloissa alokasluokassa kymmenestä koirasta viides, saatiin jopa tulos, vaikkei ollut 12 kilometrin pyöräilyäkään takana. Oman kerhon järjestämiin virallisiin kisoihin en koirineni päässyt, kun koe oli päätetty pitää lauantaina. Jos olisi ollut sunnuntaina, olisin todennäköisesti mukaan mennyt nolaamaan itseni.

Olisihan se oikeasti ollut noloa, kun opettaja olisi ollut tuloslistassa oppilaidensa takana. Kuudesta treenattavana käyneestä koirakosta vain yksi jäi ilman tulosta, joka tosin oli ennakoitavissa, kun treenitkään eivät tuolta koiralta ole viime viikkoina yhtä hyvin sujuneet kuin aiemmin (nuori uros), ja loput saivat loistavat pisteet 93 - 100 pisteen välillä. Sata on se maksimi. Kyllä saa ope olla ylpeä oppilaistaan, vaikken toki kunniaa suorituksista itselleni voi ottaakaan.

Mikäs meidän on ollut treenatessa koko alkuvuoden, kun vihdoin sain toteutettua pitkäaikaisen haaveeni ja hommasin oman koirahallin pihalla seisoskelevaan tyhjillään olleeseen navettaan. Työtähän siinä oli, mutta itselle jäi lähinnä rojujen tyhjennys ja seinien peseminen kontolle, kun raskaimmat hommat eli parsien poisto ja murskeen ja kivituhkan levittäminen tuli ulkoistettua orjatyövoimalle. Koko ideahan sai lopullisen sysäyksensä syksyllä, kun naapuripitäjään saatiin vihdoin 30 vuoden odotusten jälkeen sisätreenitilat meidän kerholle. Tuli siinä sitten mieleen, että jos heillä on treenihalli kokoa 6*17 metriä, niin kyllä vimpeläiset isomman tilan tarvitsevat ja niinpä tuolla onkin tilaa yhteensä 250 neliöä. Kelpaa treenata, olisi vain pitänyt toteuttaa jo edellisten koirieni aikana, kun vielä oli itsellä virtaa treenailla.

Maaliskuiseen juttuun palatakseni, tavaraliikenneyrittäjäkurssi on onnellisesti suoritettu ja tenttikin läpäisty, jopa reilusti (106 pistettä 120 pisteestä). En olisi tuota uskonut kurssin aloittaessani.

Palaamme asiaan, kun saan niitä kuvia jostain kaivettua esiin. Ehkä jo ennen heinäkuuta.