Siinä vaiheessa, kun taskussa olevasta reiästä menee viisisenttinen läpi, kannattaa jo puuttua asiaan. Nimittäin kun samaisesta reiästä valahtaa kännykkä lahkeen sisään juuri kun olet astumassa kauppaan ja tokihan se samainen kännykkä alkaa soida ollessasi kassalla, meinaa hymy hyytyä.

Tässä taannoin ensimmäisten lumisateiden aikaan minulla oli hirmuinen kiire kolata lumet pois treenikentältä ennen kuin ne sulavat. Siis täh?

Sain joulun alla kiitolliselta asiakkaalta lahjaksi vihreitä kuulia. Nehän pitää oikeaoppisesti tietysti syödä kahdessa osassa eli puolikkaat irrotetaan voimakkaalla väännöllä toisistaan. Jos jollekin tulee joskus hölmö idea kokeilla, tarttuuko tuollainen puolikas hyvin sileään lasipintaan, suosittelen unohtamaan asian. Tarttuu. Lujasti. Eikä ole helppo putsata.

Pari viikkoa sitten oli tilhi päissään(?) lentänyt ikkunaan ja heittänyt henkensä. Löysin sen portaalta ja asettelin nätisti kuvausta varten - en ollut ennen nähnyt tilhiä niin läheltä. Kun palasin sisältä kameran kanssa, lintua ei näkynyt missään. Sen sijaan pieni lappalaiskoira meni lujaa portaita alas pitäen päätä alhaalla erittäin viattoman näköisenä.

"Niin mikä sulta on hukassa? Ei oo näkynyt..."

Onneksi osasin käyttää Vero.fi sivustoa ongelmassani. En halunnut aiheuttaa verovirkailijalle(kaan) sydänkohtausta soittamalla "Hei, täällä Helena, haluaisin maksaa lisää veroja.".

Ovat vihdoin oppineet lumenauraajatkin tärkeysjärjestyksen. Tieni on alkanut pysyä ajokunnossa, käyvät toisinaan auraamassa tämän tien jo ennen keskustan teitä. Oikein.

Ensimmäisten aurausten aikaan tielle tuli suuria lumilohkareita penkalta. Viskelin niitä ensin kauemmas pellolle, kunnes lopulta laitoin yhdessä kohtaa kolme palloa päällekäin ja nappasin vielä koivusta pari risua käsiksi. Hymyilytti kokonaista kaksi päivää aina ohi mennessä, kun toinen niin onnessaan tervehti ohikulkijoita. Kunnes tuli auratraktori seuraavan kerran ja jyräsi ukon. R.I.P lumiukko. Onneksi treenikentän tokotuomari on saanut olla rauhassa.

Oikeastihan teiden auraus on ollut retuperällä koko talven. Siis noiden pääväylien. Olemmekin tulleet siihen tulokseen, että ilmeisesti tiet ovat niin huonossa kunnossa, että aura-autot eivät pääse liikkumaan, ennen kuin lumi vähän sulaa. Sitten kyllä kaahataan teitä edestakaisin kipinät sinkoillen.

Olihan tässä jokunen hyväkelinenkin päivä. Jostain syystä volkkarikin meinasi kulkea turhan lujaa. Nykyään kun poliiseilla on se automaattinen lukulaite autossaan, siis se, mikä lukee vastaantulevien autojen rekisterikilpiä tuosta vaan, suunnittelin vähän muokkaavani volkkarin kilpeä. EBFstä saisi helposti EBEn. "Jopas meni vuosimallia 1972 oleva katsastamaton punainen pakettiauto aika haipakkaa." "Minusta se kyllä näytti harmaalta farmarilta..."

Pikkaisen harmitti apteekissa. Hain ensin Pojulle lääkkeet. 10 antibioottitabua ja 20 kipulääketabua. Lääkärinpalkkioineen liki 50 euroa. Sitten hain sukulaiselle kolmen kuukauden lääkkeet, 612 tablettia ja vielä litran verran nestemäisiä päälle, hinta kuutisen kymppiä. Että silleen.

Naapurin pellolle oli ilmaantunut ihmeellisiä möykkyjä ensimmäisten räntäsateiden aikaan. Mitä lie hattivatteja sieltä oli nousemassa.

Etualalla oli toisen värinen möykky, taustalla niitä valkoisia pallosia. Niitä oli koko pelto täynnä, noita keltaisia onneksi vain yksi.