Käytiin Himangalla näyttelyssä. Ennakkoon luulin tietäväni, että tuomari juoksuttaa koiraa koko kehässäoloajan, joten tarkoitus oli kohottaa omaa juoksukuntoa hyvissä ajoin ennen näyttelyä. Tarkoitukseksi se sitten jäikin ja hieman viikolla hirvittikin, kun Pojun vaatimaa vauhtia jaksoin juosta hädin tuskin kolme kierrosta.

Kuulin myös, että tämä tuomari olisi varsin tarkka koiran käyttäytymisestä. Niinpä hampaiden näyttöä treenattiin enemmän ja vähemmän, välillä jopa onnistuttiin saamaan Poju olemaan melkein nätisti. Ehkä tätäkin olisi voinut harjoitella jo vuosia sitten paremmin?

Eilen oli varsin tuulinen päivä. Saavuimme näyttelyalueelle hyvissä ajoin ja siinäpä sitten hengailtiin Pojun kanssa siellä täällä, hieman sivusilmällä vilkuilin edellisten rotujen edesottamuksia meidän kehässämme. Olin hieman yllättynyt, kun havaitsin, että eihän siellä juostukaan kierroskaupalla eikä tuomarikaan kovin kauan yhtä koiraa kopeloinut. Vaikutti jokseenkin lupaavalta.

Hetki ennen labradorikehän alkua alkoi sitten sataakin. Vettä tuli varsin kiitettävästi. Katselin juniori- ja nuorten luokan koirien esiintymistä ja hieman alkoi paniikki helpottaa. Eivätpä nekään kaikki kovin rauhallisia olleet tuomarin lähestyessä. yksi jopa hyppäsi tuomaria vastenkin. Liekö siitä syystä tuloksena EH? Suurin osa kuitenkin sai ERIn. Meillähän oli vielä toivoa saada muuta kuin EVA (Ei Voida Arvostella, kun koiralta ei saa katsottua hampaita), ajattelin. Varsin ylimalkaisesti tuomari koiria käsitteli, lähinnä hieman nosti ylähuulta kuin tarkistaakseen, että hampaita on. Tosin eipä märkä labradorinturkki varmaan kovin innosta tarkemmin kopeloimaankaan...

Vihdoin oli meidän vuoromme. Poju säntäsi tuomaria kohti heti tämän ottaessa askeleen meihin päin. Pysäytin piskin etenemisen laittamalla käden rintakehän eteen, jolloin tuomari vain naurahti, jotta tämmöisiähän nämä käyttöluokan koirat tuppaavat olemaan. Hmmmm, no joo. Ehkä Poju näytti tuomarin silmään jopa käyttölinjaiselta, kun oli huomattavasti kevyempää sorttia kuin kanssakilpailijat. ("Tässä meillä on sitten vähän ilmavampi ja korkearaajaisempi uros..." alkoi tuomarin arvio.) Junioriluokassa oli yksi varsinainen käyttölinjainen ja kun sekin sai EH:n, ajattelin meidänkin ainakin siihen pääsevän. Kaikki muut olivatkin jyhkeitä näyttelylinjaisia, joille sateli ERIä ja myös SAta. Kiersimme kehän täysillä juosten kerran, pari, jonka jälkeen yritin asetella Pojua seisomaan. Hajut vain vetivät niin puoleensa, että ei siitä meinannut mitään tulla. Tuomari kehottikin kiertämään kehää uudelleen ja juoksimme vielä toiset pari kierrosta. Tämän jälkeen kehäsihteeri jo nostikin punaisen lätkän ylös todeten "erinomainen" - olin varsin tyytyväinen. Hieman tosin häiritsi, että välittömästi tämän jälkeen tuomari selitti kovaäänisesti yleisölle, että hänellä on semmoinen tapa, että alkuun annetaan vähän kaikille ERI, joka vastaa hänellä vanhaa ykköstä, ja vasta kilpailuluokassa katsotaan, mikä koira on oikeasti erinomainen. Että joo, vähän vaikutti jo tässä vaiheessa siltä, että ERI oli meidän tämänkertainen lopullinen saavutuksemme.

Niinhän siinä kävi, käyttöluokan kilpailuluokassa Poju sijoittui kuitenkin kakkoseksi kolmesta koirasta, mutta vain ykköselle annettiin SA. Tuomari ei tykännyt Pojun eikä kolmanneksi tulleen pystystä hännästä.

Paras uros -kehässä tuomari heitti ensimmäisenä ulos lähes kaikki nuoret koirat, koska "annetaan nuorille koirille vain vähän kokemusta näyttelyistä ja laitetaan ne sitten kotiin kehittymään". Voittajaksi kuitenkin selviytyi nuorten luokan koira, koska "joskus voi antaa nuorenkin koiran voittaa ja tämä koira esiintyi edukseen heti alusta lähtien". Koira oli kyllä upea, ei käy kieltäminen. Toiseksi ja kolmanneksi tulikin veteraani ja neljäs ja viides olivat avoimen luokan koiria, joista tuomari ei taas enää tykännytkään, kun niillä oli pystyt hännät. Selkeästi kävi tuomarin mielipide ilmi, vain vankat labradorit selän tasalla pysyvän hännän kera olivat hänelle mieleen.

Kalajoki 27.8.2016 tuomari Esko Nummijärvi

Rotutyyppi erinomainen. Sopusuhtainen uros, hieman pitkäkuonoinen pää. Hyvä kallo ja selkä. Pysty häntä. Hyvä rintakehä, hyvät raajat. Karvapeite voisi olla pidempää. Liikkuu hyvin. KÄY ERI KÄK 2.