Käväistiin Pojun kanssa vuoden viimeisessä näyttelyssä, Kokkolassa tällä kertaa. Suuria odotuksia ei tälläkään kertaa ollut, kun ei tuo karvapeite vain kasva, vaikka kuinka odottaa. Tai no, ei Poju sentään ihan niin karvaton enää ole kuin keväällä. Mutta pitemmittä puheitta, tässä vähän kuvia ja arvostelu.

Kahdeksan avoimen luokan urosta. Hieman meinasi olla ahdasta ja alkuvaikutelma oli, jotta mitähän tästäkin tulee.

Hampaiden näyttö näyttäisi sujuvan varsin mallikkaasti. Harmi vaan, että koira ei ole Poju.

TÄSSÄ Pojun näyte hampaiden katsomisessa... Kirvoitti tuomarilta kommentin, että labradorien hampaiden katsominen käy usein työstä.

Kyllähän hää ihan nätisti seisoi yksilöarvostelussakin, välillä.

Tuomaria olisi pitänyt päästä moikkaamaan vielä arvostelun jälkeenkin.

Kilpailuluokassa oltiin jo rauhallisempia.

Kuvista jälleen iso kiitos hovikuvaajallemme Elisalle.

Tuomari Reia Leikola-Waldén, avoimen luokan uroksia 8 kpl (3 ERI, 4 EH, 1 H, SAista ei tietoa)

Hieman kevytrakenteinen uros. Oik. linjanen pää joka voisi olla miehekkäämpi. Kevyt kuono-osa. Hyvä kaula. Hieman suora olkavarsi. Toivoisin vankemman rungon ja luuston. Liikkuu melko yhdensuuntaisesti hieman lyhyellä taka-askeleella. Toivoisin koiran kok. urosmaisemmaksi. Riit. turkki. Iloinen luonne. AVO EH.

Ainahan olen Pojua pieneksi labradorikseni sanonut, mutta ei se mielestäni sentään narttumainen ole. Tuomari nimittäin kommentoi arvostelun päätteeksi, jotta Poju olisi voinut esiintyä narttukehässä... Nyt odotellaan, josko ensi vuonna piskilöisellä olisi kunnon turkki, joka kuulemma toisi sitä kaivattua vankkuuttakin mukanaan.