Ikinä koskaan milloinkaan ei ole ollut niin surkeaa autoiluvuotta kuin tämä vuosi on ollut. En ole aiemmin telonut autoa niin pahoin, että korjaamolle asti olisi pitänyt viedä. Pahinta ennen tätä vuotta taisi olla Turren hypähdys auton konepellille joskus vuosituhannen vaihteessa, tuolloinkin tuloksena pari mitättömän pientä lommoa, joita ei edes huomannut, jos ei osannut oikeasta suunnasta katsoa.

Mutta nyt tänä vuonna... Voi poijat. Tuli otettua autojen kolhimisesta ja kaltoinkohtelusta kaikki ilo irti!

Alkajaisiksi pienestä Volkkarista hajosi rattilukko joskus alkuvuodesta. Siihen minulla ei tosin ollut mitään osaa eikä arpaa, noitahan voi sattua vanhemmille autoille ainakin. Korjaamolla kului aikaa kaikkineen kolmisen viikkoa.

Kuinka ollakaan, kovin kauan en kerinnyt Volkkarilla ajella, kun sille tuli uudelleen lähtö korjaamolle. Peruutin sujuvasti toisen auton työpaikalla hallista - Volkkarin kylkeä pitkin. Jee jee. Toiseen autoon saattoi tulla jotain nirhaumia, mutta kun siinä niitä on jo ennestään toisten kuskien vuoksi, niin niitä ei enää laskettu. Volkkari sen sijaan joutui maalattavaksi.

Seuraavaksi samainen korjaamo sai minulta toisen auton huollettavaksi. Päästin onnellisena puoli tankillista bensaa pakettiautoomme, eikä näistä nykyautoista niin vain polttoaineita pois imaista. Tästä kuulin vielä tässä syksyllä, kun menin automaatista hakemaan raporttia yhtenä iltana. Tankilla ollut mies kysäisi, mitä meinaan tehdä. "Eiku ajattelin vaan, että jos meinaat tankata, niin pitääkö jäädä vahtimaan, ettet laita bensaa..." Oli sama henkilö, joka tuolloin keväällä oli vieressä todistamassa tapahtunutta. Totesin kylmän viileästi, että TUOHON autoon pitääkin laittaa bensaa eikä dieseliä, mutta kiitos vaan huolehtimisesta, en ajatellut nyt tankata. Mistä noita nyt aina voi autoja toisistaan erottaa, volkkari kuin volkkari.

Syksyllä jätin volkkarit hetkeksi rauhaan ja siirryin telomaan muita autoja. Siirsin yhteisomistuksessa olevaa matkailuautoa hallista enkä huomannut sivussa olevaa peräkärryä. Pala takapuskurista jäi kärryyn kiinni. Jee.

Eikä tässä vielä kaikki. Eilen tuli oikein kunnon jysäys sitten. Lähdin töistä, hyppäsin autoon, peruutin vauhdilla ja tein äkkipysähdyksen. En alkuun edes tajunnut, mitä tapahtui, luulin törmänneeni lumipaakkeihin, joita pihaan oli jäätynyt viimeviikkoisen loskakelin ja sen jälkeisen pakastumisen jäljiltä. No ei, ei ollut lunta, vaan vieras mersu. Joku oli jättänyt auton pihaan ja lähtenyt pelireissulle toisella kyydillä. Onneksi oli täkäläisiä, ettei tarvitse ihan vieraiden kanssa ruveta tappelemaan korvauksista. On ne mersut vaan heikkolaatuisia - tuosta menee varmaan kuskin ovi ja etulokasuoja kuin myös sivupeili vaihtoon, Volkkariin tuli pieni lommo perään. Huomenna pitäisi vakuutusyhtiöltä kysäistä, jotta mitäs meinaatte korvata.

Eikö tämä jo riittäisi? Nyt voisimmekin palata siihen ajotyyliin, mitä on ollut jo jokunen vuosikymmen. Eli ilman haavereita jatkossa, kiitos!