Akun piti olla viimeinen koira, joka meillä sänkyyn pääsee nukkumaan. Niin, piti. Nikke päätti toisin. Kolmikuiseksi asti onnistuin pitämään elikon pois sängystä, sitten Nikke oppi hyppäämään sinne itse. Sängyn ympärille kehiteltiin hieno aitaviritelmä pienoiskasvihuoneen hyllyistä nippusiteiden avulla, mutta turhaan. Tyydyin kohtalooni ja poistin aidan myöhemmin, kun muutaman kerran teloin itseäni mokomaan esteeseen.  Kyllähän se pääsääntöisesti pikkupir...panan piti lattialla, mutta kerran oli kyllä semmoinen esitys, että vieläkin naurattaa.

Näinhän siinä kävi: Verkkosysteemi oli paikallaan yöpöydästä mutkan kautta tv-tasoon. Ihan vaan vapaasti seisten, ei mitenkään pöytiin kiinnitettynä. Nikke ampaisi suoraan pihalta hepulikohtausvauhdilla (jokainen koiranomistaja tiennee, mimmoisesta vauhdista on kyse) tv-tason viereen, samalla vauhdilla tyrkättiin kuonolla aitaa syrjään, edelleen samalla vauhdilla sukellus päädystä sängyn alle ja pintaan sängyn sivulla, josta hienolla loikalla suoraan sänkyyn.  Hetki hölmistelyä puolin ja toisin ja matalaksi veltoksi koirasäkiksi heittäytynyt emmä-oo-sängyssä-piski lattialle. Siitä se alamäki ei-koiria-sänkyyn -projektiin sitten lähti.

Siis oikeastihan Nikke on varsin miellyttävä nukkumakaveri. Nukkuu pitkin pituuttaan seinän vieressä niin, ettei sitä oikeastaan siinä huomaakaan. Toista ovat olleet edelliset koirat. Mäyräkoira Hessulla oli vallan "hauska" tapa: se tuli sänkyyn, kömpi peiton alle jalkopäähän, alkoi nukkua, ja jos onneton menit sitä vahingossakaan tönäisemään kesken unien, se puri. Nuku siinä sitten rentouttavaa unta.

Niki taas laittoi minut hommaamaan leveämmän sängyn. Pari kertaa kun lattialta itseni keräsin Nikin venyttelyjen jäljiltä päädyin ostamaan 120 cm sängyn. Oli meinaan helpompi niin kuin yrittää pitää liki 40-kiloinen labradori lattialla.

Jeri (Akun eno, karvabassetti) oli helppo tapaus. Se nukkui sängyn alla. Samaa harrasti Turre, uskomatonta muuten, miten niinkin iso (noutajasekoitus, säkä n 60 cm) koira voi mahtua sängyn alle. Turre toki lepäili myös sängyn päällä, mutta minun mennessäni nukkumaan siirtyi lattialle. Käskemättä.

Aku taas... No, Aku on Aku. Keskelle sänkyä poikittain on Akun mielestä paras nukkuma-asento. Mielellään emäntä tyynynä pään alla. Tai sitten pitkittäin pää tyynyllä, kun kukaan ei näe. Harmi-Katin vieressä.  

Poju ei sitten pääse sänkyyn nukkumaan. Nih.