... toisiaan. Ruoka-aggren koiran kanssa eläminen käy joskus työstä. Jatkuvasti pitää ennakoida ja jos kerran unohdat, näin voi käydä.

Musti pudotti eilen aamulla tavaroita lattialle pöydältään. Siivosin enimmät eli suurimmat saman tien, mutta pikkumurenet piti imuroida sitten kohta. Valitettavasti en sitten ennättänyt. Ilmeisesti lattialle oli pudonnut myös kissanruoanmurusia, koska ensin Nikke meni paikalle nuolemaan lattiaa ja hetken päästä Poju perään. Kun Nikke ei ymmärtänyt väistää, tuli tappelu. Itse olin juuri selin koiriin enkä ennättänyt huomata ennakoivia merkkejä eli Pojun hännän jäykistymistä yläasentoon. On muuten melkoinen homma saada reilut 20- ja 30-kiloiset irti toisistaan! Aiemmin on riittänyt, että olen kiskonut Pojun pois, jolloin Nikke on samantien antanut periksi ja siirtynyt pois tilanteesta. Vaan ei näköjään riitä enää. Ilmeisesti Nikke kuvittelee, että olen sen puolella tappelutilanteissa ja alkaa vuorostaan hyökkäillä Pojua kohti, kun minä estän Pojua hyökkimästä. Toistaiseksi on selvitty ilman isompia fyysisiä vammoja, mutta eilen Nikke sai hampaansa Pojun etujalan nahasta läpi. Vaan näitähän sattuu. Koska ongelmia aiheuttaa vain ruoka ja oikeastaan vain "omistajaton" ruoka, en ole pahemmin päätäni asialla vaivannut. Tuskin vaivaan jatkossakaan, kunhan vain pitää olla vieläkin tarkempi kaikkien murustenkin kanssa.

Puolisen tuntia tapahtuneen jälkeen koirat leikkivät jälleen keskenään kuin mitään kärhämää ei olisi ollutkaan. Illalla Poju ontui kovasti ja jalka oli selvästi turvonnut, joten katsoin parhaaksi tänä aamuna ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Antibioottikuurihan siitä määrättiin. Eipä tuntunut olevan kovinkaan vaikeaa saada Pojua syömään lääkkeitään, lisää vain olisi tahtonut, kun ensimmäisen tabletin annoin. Kipulääkkeitäkin määrättiin, mutta toistaiseksi jätän antamatta, kun tänään ei ole ollut mitään kipuun viittaavia oireita. Seuraamme tilannetta.