Aamulla tullessani päivän ensimmäisestä työvuorosta kotiin huomasin Akulity-kentän viereisessä koivussa jonkin mustan möykyn, jota arvelin kissaksi. Mitäpä sitä ihminen muuta tekisi kuin kiiruhtaisi sisälle hakemaan kameraa. Niinhän minäkin sitten tein.

Oli se kissa. Ei ole Musti, vaikka kovin on samannäköinen.

Arvelin kattiaisen olevan puussa turvassa, vaikka päästäisinkin koirat pihalle. Sitä paitsi ajattelin, etteivät nuo tyhmeliinit mitään huomaa kuitenkaan. Vaan kuinka ollakaan, Nikke lähti välittömästi kenttää kohti nokka pystyssä ja Poju perässä. Noo, mitäpä tuosta, kissa oli puussa kutakuinkin kolmessa metrissä ja koirat eivät tietojeni mukaan sinne pääse. Harmi vaan, että puun JUURELLA oli toinen kissa, joka tosin varsin näppärästi ja nopeasti pääsi sekin puuhun turvaan.

Loistava naamiointi, kyllä siinä keskellä kuvaa on kissa.

Siitähän se riemu sitten repesi. Mustaa kissaa koirat eivät noteeranneet laisinkaan, mutta kirjavan kissan puun alla nostettiin karmea meteli. Tai Nikke nosti, Poju häsläsi muuten vaan.

Vasemman puoleisen rungon oksistossa musta ja oikealla kirjava kissa. Eivät näy kuvassa.

Siinä missä Nikke tosiaan yritti pudottaa kissan alas haukkumalla, Pojulla oli toinen taktiikka. Se kiipesi kerran toisensa jälkeen viereiselle A-esteelle ja yritti sitä kautta hamuta kissiä. Musta kissa kipusi jatkuvasti korkeammalle ja korkeammalle, joten aloin jo epäillä, että tämä juttu ei tule päättymään hyvin.

Varma en ole loistavan suojavärityksen takia, mutta luulen kirjavan kissan olevan aivan kuvan yläreunassa. Ehkä.

Koska oikeasti aloin pelätä mustan kissan puolesta, kun tasapainoilu viisisenttisellä oksalla reilun kymmenen metrin korkeudessa näytti vaaralliselta, kutsuin koirat pois. Eivätköhän katit jo tuolla muutaman minuutin esityksellä oppineet, että tälle kartanolle ei kannata toiste tulla. Toivottavasti oppivat.

Korkealla oltiin. Toinen kissa oli n. kolmen metrin korkeudessa eikä sitä tässä kuvassa näy.

Niin uskomattomalta kuin se saattaakin kuulostaa, Nikke ja Poju todellakin jättivät käskyllä kissat puuhun ja tulivat pois. Nappasin ohimennen vielä Mustinkin sisälle ja jätimme katit selviytymään keskenään. Kymmenen minuutin päästä kävin yksinäni tarkistamassa tilanteen. Kirjava katti oli poistunut paikalta ja mustakin oli tullut alas korkeuksista. Puun se jätti siinä vaiheessa, kun meinasin vielä yhden kunnollisen kuvan siitä napata. Ei ollut linssiluteen vikaa katissa, ei.