Koitetaas nyt tätä uutta versiota. Johan tässä tuli melkein kuukauden tauko, kun ensin ei päässyt päivittämään, sitten pääsi, muttei jaksanut opetella, sitten iski flunssa, sitten jäsenlehden teko, sitten ei huvittanut muuten vaan. Vaan jospa vihdoin.

Käytiin poikien kanssa hiihtelemässä. Onpahan jälleen yksi lupaus pidetty. Poju oli sen oloinen, että hälle kans sukset, kun meinas vähän upottaa. Nikke paineli omia polkujaan, mutta Poju välttämättä halusi kulkea ihan liki. Aina, kun "pientä" rupesi väsyttämään, se lässähti makuulle suksien eteen. Hmpf. Eihän me kaukana käyty, mutta rankkaa tuntui puolimetrisessä hangessa tarpominen olevan.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun ystävä häll' on myötä...

(hanska läks heti, kun piti kuvia ottaa!)

... kun latu on aukaistu edessään... ??!!???

... mut parempi hiihdellä yksinään...

tiens' itse aukaista itselleen... (ja kaverille kans!)

 

Vaan sittenpä Hellu hieman tarkemmin ajatteli runoja ja muisti jonkun viisaan sanoneen "tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki" ja mennä pätkäytti kauppaan ostamaan halpislumikengät. NYT ollaan vapaita kulkemaan, ei tarvi laittaa monoja eikä kannatella sauvoja! Mii laik!

 

Nyt on testattu. Lisää seurannee, piakkoin tai sitten ei.