Oli muuten harvinaisen loistava idea päästää pentukurssilaiset Akulity-kentälle kouluttautumaan. Viime torstaina oli pentukoulua ja koska itselläni meni illalla kotiinpaluu myöhäiseksi, jäi Nikkeltä ja Pojulta hajut nuuskuttelematta samana iltana. Niinpä kenttä hajuineen odotti Pojuakin perjantaiaamuna. Jo vain alkoi samanmoinen nuuskuttelu kuin sunnuntaina kokeessa - sillä erotuksella, että nyt pääsin puuttumaan asioihin. Muutama tiukka karjahdus, jokunen pyrähdys koiran perässä kaamean mölinän säestyksellä sekä nyppäilyä korvista (ei, koira ei ole moksiskaan moisesta kohtelusta, muuten kuin että kuulo palautuu takaisin) ja jo vain piskiläinen alkoi tarjota tottelemista nuuskimisen sijaan. (Onneksi muuten naapureita ei ole turhan lähellä, lähimmät eli näköyhteyden päässä olevat ovat jo temppuihini tottuneet.) Vaikutti lupaavalta, tosin moisia temppuja ei vissiin saa tokokehässä kokeen aikana tehdä.

Niitä kuvia sitten. Nikken ja Pojun leikit saattavat tottumatonta hirvittää.

Näyttää pahemmalta mitä on.

Hetken päästä mentiin tuhatta ja sataa Poju edellä, Nikke perässä.

Nikke yrittää viedä lelun...

... vaan näinhän siinä tuppaa käymään.

"Mitä häh? Eeeen näyttänyt Nikkelle kieltä, en varmana..."

Korvat rullalla lelun haussa, Nikke luovutti.

Musti on oppinut pyydystämään hiiriä, myyriä ja valitettavasti myös päästäisiä. Pari päivää sitten katti makoili kentällä agilitypuomin maassa olevan osan vieressä ja koukki esteen alle. Päättelin terävästi, jotta nyt on jokin öttiäinen kissiltä karussa puomin alla. Niin olikin, iso myyrä. Avustin Mustia nostamalla puomin osaa, katti otti myyränsä ja vapautti sen kentän laidalla, ihan vain päästääkseen sen jälleen puomin toisen osan alle piiloon. Uudestaan avuksi, jolloin myyrä lähti toiseen suuntaan ja Musti toiseen ja päätin jo hakea pari piskiä kissin avuksi myyränmetsästykseen. Vaan kun koirakkeet juoksivat kentälle, Musti olikin jo saanut saaliinsa kiinni ja juoksi kentältä omenapuiden alle piipittävine myyrineen. Hetken päästä myyrä - edelleen elossa - oli Nikken suussa. Mokoma koirake ei meinannutkaan luovuttaa saalistaan minulle tapettavaksi, vaan juoksi ympäri kenttää otuksineen. Pojun jouduin komentamaan pois, ettei tule turhaa riitaa. Jokunen minuutti siinä kului, kunnes vihdoin sain myyrän palautettua oikealle omistajalleen. Paljonkohan tuommoisessa kymmensenttisessä myyrässä muuten on kaloreita? Pitäisi osata vähentää Mustin ruoasta saman verran, kun tuppaa "pienellä" olemaan painoa aika runsaasti.

Luomuruokaa.

Mursu?

Mursuksi yllättävän ketterä. Taustalla näkyvät puomin osaset, joiden alle myyrien on hyvä mennä.

Saalistajan katse.

Perhoset ovat olleet todella vähissä tänä kesänä. Tänään näin vissiin ensimmäisen kirjavan perhosen täällä kotipihassa, senkin vain vilaukselta, enkä ennättäny kameraakaan hakea. Onneksi muita öttiäisiä on kumminkin liikkunut kuvattavaksi asti.

Mikä-lie kukkakärpänen.

Loistava suojaväritys!

Verkko oli hieno, kunnes Poju tuli katsomaan lähempää, mitä olen tekemässä. Valitettavasti hämis oli vatsapuoli kameraan päin enkä saanut kunnollista kuvaa selkäpuolelta, kun SE PAHUKSEN PISKI TULI SIIHEN HÄIRIMÄÄN!