Nikken velipojan Kaapon perheeltä tuli sähköpostia. Kun kerroin tutuille, että veli on vallan hyväkäytöksinen koira, useimmin kuultu vastaus oli: onko varma kans, että ovat veljeksiä? Mistä lie moista epäilevät? (Terveisiä vaan Kaapon omistajille, jos lukemaan satutte, vastailen postiin, kunhan selviän "hyväkäytöksinen ja nopeaoppinen agilitykoira -shokista.) Laittaisin vielä kuvan Kaaposta, mutta en ole vielä moiseen lupaa kysynyt.

Jatketaan Nikkellä. Tässä on taas jokusen päivän ollut hieman kylmempää. Niinpä kysäisinkin yks aamu Nikkeltä, että onkohan nyt liian kylmä lähteä pihalle. Nikke oli sen näköinen, että "Kylmä? Mitä tarkoittaa kylmä? Jotain syötävää? Syötävää... Päästä HETI pihalle, mun hirvenluu odottaa!". Sinne meni, luutaan kaluamaan puoleksi tunniksi. Pakkasta oli tuolloin jotain 25 astetta.

Pieni kuvasarja väliin. Hullulla on halvat huvit, sanoisinko.

 

Kuole möykky, kuole!

Mitä vahtaat?

Kimppuun!!! (Tarina ei kerro, kuinka kuvaajan kävi.)

Kyllä vaan on suuria paikallisia eroja lämpötiloissa. Eilen illalla töistä kotiutuessani matkan varrella auton mittari näytti jopa -32 astetta. Kotona muutaman kilometrin päässä reilua pariakymmentä. Kyllähän minä tiedän, että tämä talo on harva, mutta että noin harva...?

Kylmästä puheenollen. Jossain sanottiin, että kylmässä on hyvä laihduttaa, kun energiankulutus kasvaa. Mietinkin tässä, kannattaisiko mennä tunniksi kerrallaan takapihalle istuskelemaan lootusasentoon kovalla pakkasella, helpompaa se olisi kuin rampata pitkin kyliä. Tosin voi olla, että siinä lootusasennossa sitten istuttaisiin pitempäänkin eli kunnes joku tulisi pelastamaan.

Painoahan tässä olisi tarkoitus pudottaa. Jokunen viikko sitten oli Lemmikkipalstoilla kovaa vääntöä, voiko pelkällä liikunnan lisäämisellä laihtua. Tätä meinaan itse kokeilla, sillä saunamakkaroista ja päivittäisestä lounassuklaasta en luovu. Naisen logiikalla ajatellen, jos lisäkilot ovat tulleet vähäisen liikkumisen myötä, ne myös lähtevät lisääntyneen liikkumisen mukana. Lemmikkipalstoilla joku tosin kehui kovasti karppauksen suotuista vaikutusta. Enpä tiedä, ehkä ruokavaliossa on jotain muuta ollut pielessä kuin hiilihydraatit, jos viikottain on kulunut viidestä seitsämään kiloon jäätelöä. Kun jäätelöannoksiaan tämäkin henkilö eniten kaipasi karppauksen aloitettuaan.

Tässä jokunen viikko sitten eräs asiakas kertoi tyttärensä ottaneen erirotuisen koiranpennun, mitä alunperin oli aikonut. Syyksi sanoi, että alkuperäistä rotua olisi joutunut odottamaan muutaman kuukauden eli kevääseen. (Eihän siinä mitään erikoista sinänsä, tulihan minullekin x-rotu Turre, kun en saanut heti Akua, ja uudelleen lappalais-Nikke, kun en saanut Pojua. Mutta tuli/tulee ne alkujaan havitellutkin.) Möläytinpä siinä fiksuun tapaani, että "Ai kolme kuukautta odotusta? Minä olen nyt odottanut nelisen vuotta keltaista labradoriurosta...). Asiakas katsoi kuten nyt vähäjärkisiä katsotaan, sanoi kuivasti "näkemiin" ja poistui paikalta.

Aina syksyllä vannon ja vakuutan, että keväällä en kylvä mitään. En mitään. Niinpä. Ahkeraliisat, tomaatit ja mustasilmäsusannat on nyt kylvetty. Eilen jo, eivätkä vieläkään ole itäneet. Hidasta on, kovin hidasta.

Toivottavasti itävyys on parempaa kuin viime vuonna, jolloin pussillisesta siemeniä tuli neljä kasvia. Ja toivottavasti taimien jatkokäsittely on paremmalla tolalla kuin viime vuonna, kun tuossahan nuo ovat kylvölaatikossaan vielä 11 kuukauden kuluttua.