Niinpä niin. Sitten kun vihdoinkin saan aikaiseksi kirjoittaa blogiin, en pystykään lisäämään kuvia.

Siispä kuvitelkaa kuvat. Poju makoilee pääsiäisnoidaksi somistettuna takapihan portaalla ja hamuaa huivia hampaisiinsa. Seuraavassa kuvassa huivi on hampaissa ja riekaleina.

Tein kuvausrekvisiitaksi risuluudan. Asettelin sen nätisti puuta vasten, laitoin lisäksi vanhan kahvipannun viereen. Vaikein osuus oli saada Musti mukaan kuvaan. Sain otettua yhden kuvan, missä Musti istuu luudan ja pannun vierellä. Sitten luuta otti jalat alleen ja häipyi Pojun kanssa pannuineen.

Asettelin luudan ja pannun ja kissan seuraavaksi navetan seinän viereen. Jälleen sain otettua yhden kuvan, jonka jälkeen ensin lähti kissa ja sitten luuta Pojun avustamana.

Seuraavaksi otinkin kuvia luudan kuolinkamppailusta Pojun kanssa. Lento-ominaisuudet kärsivät käsittelyssä.

Onhan tässä muutakin tapahtunut parin viikon sisällä. Siivosin vihdoin ja viimein pihapiirin linnunpöntöt. Yhdestä pöntöstä löytyi lähes täysiaikainen linnunpoikanen, söpö kuin mikä. En ottanut kuvaa. Toisesta pöntöstä löytyi viisi ehjää, kuoriutumatonta munaa sekä yksi rikkinäinen muna. Niillä oli vartijana mahdollisesti emolintu, laji taisi olla harvahapsinen luurankolintu. Kuva olisi, mutta koettakaa kuvitella ilman kuvaa. Toistaiseksi.

Sitten se huippujuttu viimeksi. Poju palkittiin viikko sitten Järviseudun parhaana noutajana. Sanottakoon, että monipuolisuus oli valttia, yksittäiset tulokset eivät niinkään häikäisseet. Paitsi se serti. Eli Pojun saavutuksiksi laskettiin näyttelystä serti ja ERI, tokosta ALO3 sekä rodunomaisista kokeista NOU1. Lisäksi saatiin 10 lisäpistettä kahdesta lisälajista. Ilman niitä olisimmekin jääneet toiseksi, kun kultainennoutaja Vilke sai kahdella kokeellaan muutaman pisteen vähemmän mitä me. Kuvia olisi tästäkin saatavilla, joskus.