Mihin tämä aika hupenee? Mitään ei olla saatu aikaiseksi menneellä viikolla, riekkuräyhäystä oli torstainen tokotreenikin täynnä. Paikallamakuu kyllä sujuu, mikä sinällään on vallan loistava asia. Paitsi sikäli, että kun se kerran sujuu, en voi perääntyä kokeesta. Periaate kun on edelleen sama kuin ennenkin: kokeeseen voi mennä, kunhan paikallamakuu sujuu eli ei ole vaaraa (ainakaan teoriassa), että toisten koe pilataan.

Paitsi että eihän se paikallamakuu oikeastaan vielä sujukaan. Pysyy kyllä aloillaan, mutta kuuluu jatkuva vikinä. Mielestäni kyllä torstaina vähemmän kuin edellisellä kerralla, joten jospa se tästä vielä. Onhan meillä vielä aikaa.

Nikken maahanmeno on kyllä ajoittain vallan loistava. En toisinaan kerkiä sanoa maahan-käskyä edes loppuun asti, kun kuuluu "tömps" ja koira on maassa. Tuon kun saisi jotenkin siirrettyä kaikkiin maahanmenoliikkeisiin, niin vau!

Hyppy onnistuu nyt yhteistreeneissäkin. Tai onnistuu ja onnistuu, lisäkäskyjä meinaa vielä vaatia. Mutta hyvin silti, siihen nähden ainakin, mikä tilanne oli vielä muutama viikko sitten. Ja aikaa on vielä.

Luoksetulossa pitäisi ymmärtää jättää harjoitukset yhteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla yleensä onnistuu heti, toisella ei jää paikoilleen. Tai sitten toistoja, toistoja ja toistoja, että jätän koiran ja palaan hetken päästä takaisin. Ehkä se tästä vielä. Kokeessa nyt ei kumminikaan ole kuin se yksi luoksetulo. Ja onhan meillä vielä aikaa.

Seisominen junnaa paikallaan. Tai nimenomaan ei junnaa. Ensin ei meinaa pysähtyä ja sitten tulee vastaan, kun palaan. Tarttis vissiin treenata. Mutta onhan meillä aikaa.

Seuraaminen ei suju. Siitä ei pääse mihinkään. Katsekontakti on hukassa, kotonakin. Yhteistreeneistä puhumattakaan. Mutta. Onhan tässä vielä aikaa.

Sitten vähän muutakin. Nikkestä ei ainakaan tule kunnon jäniskoiraa. Jäi Akulta vähän opettamatta. Eilen aamulla lähti pari pupua muutaman kymmenen metrin päästä juoksuun, koira äänettömästi perään ja puolen minuutin päästä takas "ne meni niin lujaa että annoin olla". Tänä aamuna pupuset oli samassa paikassa passissa, toinen lähti metsikköön päin ja toinen kantatielle. Ensimmäistä Nikke ei hoksannut, mutta tielle päin menevän kyllä. Tien reunassa kävi piski kääntymässä ja tuli takas "emmä vissiin saa ylittää tietä yksin, menköön". Luulenpa, että fleksilenkit alkavat olla lähellä. Pahuksen pupeltajat, kun toisten talonnurkalle tulevat Nikkeä odottelemaan!

Ei, katseen suunnassa ei ole pupua, vaan joku tirppa. Taisi olla varis.

Vähän työjuttua vielä. Hän ken keksi, että asiakas on aina oikeassa, ei ole tainnut koskaan joutua rautalangasta vääntäen selittämään asiakkaalle, että ei, 20 kpl euron arvoisia veikkauslappuja ei maksa kymmentä euroa, vaikka tositteet laittaisi kahteen osaan. Tunti siihen meni, hiki siinä tuli, mutta erään toisen asiakkaan sanoja lainatakseni työvoitto saavutettiin.