Minulle on opetettu, että autossa pitää pitää tankki täynnä varsinkin talvella. Niinpä pari viikkoa sitten perjantaina töistä lähtiessäni kaarsin volkkarin automaatille, vaikka tankki oli vielä puolillaan. Tankkauksen jälkeen hyppäsin autoon ja - ei käänny avain, ei käänny ratti. Ei ollut apuvoimistakaan apua, paitsi lykkäämisessä auto pihan laitaan odottamaan aikoja parempia.

Sielläpä pieni volkkari-parka värjötteli viikonlopun yli yksin ikävissään, kunnes maanantaiaamuna pääsi hallin lämpöön. Tai pääsi ja pääsi, runtattiin, suoraan sanottuna. Oikein sydämestä otti, kun työkaveri kiinnitti narun pakettiauton ja volkkarin välille ja nykäisi auton matkaan. Onneksi maassa oli jonkinmoinen lumi-/kuurakerros, kun volkkari käännettiin väkisin kohti hallin ovea. Rattihan siis ei kääntynyt edelleenkään. Sitten lykättiin lähemmäs ovea ja jälleen narua takapyörään ja nykäisy. Ja kun kääntyi liikaa eli ei olisi mahtunut ovesta sisään, vielä toisesta takarenkaasta uusi nykäisy takaisinpäin. Volkkari-parka. Lopulta saimme auton sisälle.

Vaikka työkaveri nyt varmaan on ennenkin ratteja autoihin vaihdellut, päätimme jättää ensimmäisen kokeilun airbag-ratin kanssa tekemättä ja kutsuimme naapurista apua. Eipä mennyt heilläkään heti putkeen, ensin hajosi joku muoviosa ja sitten pitikin tilata uusia osia. Virtalukko uusiksi. Niinpä tässä vielä kärvistellään vara-autojen varassa.

Moni varmaan olisi riemuissaan, jos saisi vara-autoksi mersun. Minä en ole. En ole ikinä tykännyt mersuista. (Nyt sitten sujuvasti unohdamme sen mersun vm -51, joka tuolla tallissa elelee.) Jo kersana tuli aina huono olo mersun kyydissä, liekö kyyti turhan tasaista ja keinuvaa. Nyt ei tule huono olo, mutta kun on tottunut etuvetoisella autolla ajamaan, niin tuo takavetoinen ahdistaa varsinkin näin talvikeleillä. Meinaa lähteä luisuun (volkkari sentään puskee suoraan pellolle), mutta luistonesto korjaa tilanteen. Sitten mutkitellaan hetki, kun auto ja kuski ovat eri mieltä luisutteluista. Ei, en ota luistonestoa pois päältä.

Kiva oli lähteä 30 asteen pakkasilla liikkeelle, kun autosta puuttuu lohkolämmitin. Toimimaton Webasto ei paljon mieltä ja autoa lämmitä.

Eikä tuo oikein muutenkaan ole häävinen talviajettava. Eräänä aamuna oli tuolle omalle pikkutielle tullut paikoitellen vajaa kymmensenttisiä lumi"kinoksia", eikä mersu meinannut niistäkään selvitä. En tykkää tuommoisista. Sitä paitsi mersu kulkee helposti semmoista vauhtia, että kortinlähtö on lähellä, jos ei koko ajan seuraa nopeusmittaria. Volkkarista sentään kuulee äänestä, kun auto kulkee yli satasta.

Piti tässä käydä näyttelyreissullakin mersulla, kun ei kerran volkkaria saatu kuntoon ajoissa. Tajusin vasta näyttelyä edeltävänä iltana puoli yhdentoista maissa, että meidänhän piti käydä pizzalla näyttelyn jälkeen ja koiria tuskin pizzerioihin sisälle päästetään. Hieman arvelutti jättää Pojua irralleen autoon, kun se nyt on kumminkin aina tottunut olemaan autossa häkissä. Pelkäsin penkkien, turvavöiden ym. Poju-tuunausta. Niinpä kaiken kiireen keskellä lauantaiaamuna kävin hakemassa volkkarin perältä häkin, heitin sen kokoontaitettuna mersun peräkonttiin ja toivoin, että saisimme sen Leilan kanssa jotenkin kasattua Raahessa. Onnistuihan se, kun häkin kokosi autossa eikä auton ulkopuolella. Ja niin pelastuivat penkit.

MInä vähän luulen, että mersu yritti jo ennen joulua päästä käyttöön turhanpäiväisen tallissa seisomisen sijaan. Ei se muuten olisi runnellut volkkariin metristä syvää naarmua kylkeen hallista poistuessaan. Vaan eipäs onnistunut, maalauksen ajan ajelin toisella volkkarilla.

Korvike-volkkari sai levätä kovien pakkasten ajan, mutta pakkasten lauhduttua oli pakko ottaa se käyttöön pahempien vieroitusoireiden välttämiseksi.

Jos jotain positiivista pitää mersusta keksiä, niin on se sentään saksalainen eikä japanilainen.