Käytiin Nikken kanssa eilen pyöräilemässä. Siinä lähtiessä mietin, että kannattaisi varmaan hanskat laittaa, kun tuppaa vielä olemaan jokseenkin kylmähkö iltasella yhdeksän - kymmenen maissa. Nääh, mitä suotta, auton mittarihan juuri näytti yhdeksän astetta. Vaan keittiön seinällä majaileva mittaripa näytti vain kuusi astetta. Okei, siis hanskat. Nääh, ei sittenkään, hanskat on autossa ja ovet lukossa ja pitäisi kävellä edestakaisin ja olkoon. Kyllähän tuommoisen pikkumatkan avokäsin ajelee. No joo, pikkumatkan kyllä - ensimmäiset puoli kilometriä meni varsin jouhevasti palelematta, mutta loput 10,5 ajeltiinkin yhdellä kädellä toinen käsi taskussa lämmittelemässä. Käyhän se niinkin. Tunnin lenkin jälkeen oli kylmä. Ei auttanut, vaikka makuuhuoneessa oli normaalioloissa liiankin lämmin eli parikymmentä astetta lämmintä, meikäläinen tärisi vielä kahden tunnin kuluttua kuin horkassa. Ei ollut hyvä idea lähteä vähällä vaatetuksella avokäsin pyöräilemään.

Vaan Nikke tykkäsi. Siitä pääsemmekin itse aiheeseen, eli Nikke sai tässä männä viikolla haasteen. Vastaamme haasteeseen nyt, mutta haastetta emme eteenpäin laita, kun tulee noita muiden blogeja kumminkin sen verran vähän seurailtua tiiviisti. Haasteen lähetti Lumes. 

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saanet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

1. pitkät irrallaanjuoksentelulenkit pyörän vierellä tai muutenkin



Eiliseltä pyörälenkiltä.

2. Oma porukka



Osa puuttuu.

3. Edellisestä huolimatta, kissan kiusaaminen.



Puolivuotiaana ei vielä niin kovasti saanut turpiin.

4. Lumi



Varsinkin ensilumi.

5. Oravien jahtaaminen.



Mutku ne pahukset menee puuhun.

6. Mukavat naapurit.



Ei, kuvassa ei ole kasa naapurin luita, vaan naapurin tuoma kasa hirvenvasan luita. 

7. Lelut.



Råtta on pop.

8. Pallot.



Narupallo on sieltä parhaasta päästä, myös lumipallot käy.

9. Herkut.



Maksakeksien valmistumista pitää seurata lähietäisyydeltä.

10. Treenailu.



Toisinaan meinaa mennä hyppyyttäminen överiksi.

Olisihan noita muitakin. Myyrien kaivelu taitaa olla siellä harrastusten ja iloisten tekemisten kärkipäätä sekin.

Vajaan viikon päästä olisi sitten koe. Kyllähän Nikke osaa, noin niinkuin periaatteessa. Mutta se häiriöissä toimiminen, se ei vaan suju. Sunnuntain treeneissä Nikke taas testaili äänijänteitään, varmaan harjoitteli tulevaa sunnuntaita varten. No, onneksi alokasluokkaan ei ole Nikken lisäksi tulossa kuin kaksi muuta koiraa (ehkä kolme), joten hyvällä tuurilla ei tarvinne kitistä. (Toiveajattelua?) Ja nythän mä vasta hokasin, kolmen koiran alokasluokassa me ollaan taatusti mitalisijoilla! Ai niin, pitäisi silti saada se tulos... 

Olihan meillä tässä se möllikoekin. Ruhtinaallisesti kahden koiran voimin, jotka vielä olivat molemmat eri luokissa. Saatiin 134 pistettä, oli se vaan kätevää, kun itse sai pisteensä antaa. Luoksepäästävyys ja -tulo 10, seuraamiset 7, paikallamakuu 9 (meillä oli kuusi koiraa lopulta rivissä, kun lainattiin vähän arkitokolaisia), maahanmeno 8,5, seisominen ja hyppy nollille (hyppäsi täydellisesti - kolmannella käskyllä), kokonaisvaikutus 8. Jokin hyvä haju kentän yllä leijaili, kun kaikki koirat, ainakin urokset, olivat nokka pystyssä samaan suuntaan ja keskittyminen oli vähän sinne päin.

Tätä ei varmaan pitäisi julkisesti julistaa, mutta Nikken paikallamakuu on tällä hetkellä varsin varmalla pohjalla. Olen viimeisimmissä arkitokoiluissa makuuttanut Nikkeä lyhyempään ja pitempään, muiden häiriöissä ja häiriöittä. Kerran lähti, mutta silloinkin tuli luokse, kun minulle juuri annettiin makupalaa toiselle koiralle annettavaksi. Se oli Nikkelle liikaa. Seuraa myös hienosti pujotellen toisten koirien ohi, menee jopa käskystä maahan muiden läsnäollessa. Silti vahva epäilys, että näitä hienouksia ei tulla kokeessa näkemään.

Saapa muuten nähdä, missä loppujen lopuksi koko koe pidetään. Vinnin kentälle on joku viisas lanailija talvella lykännyt lumet. Siis eihän niitä lumia missään nimessä ole voinut kentän reunoille lykkiä, keskellä kenttää on paremmin tilaa, luulen ma. Ja siinä ne ovat edelleen. Pitänee huomenna mennä lapiohommiin ja katsoa, onko mitään tehtävissä. Periaatteessa kentän tämän hetkinen sula kohta riittänee kehän tekemiseen, mutta tiukille menee. Saas nähä. Aapiskujan kentälle ei oikeastaan suuria haluja olisi vielä mennä, elokuun koehan siellä kumminkin sitten on.
 


Tältä näytti viime torstaina. Tänään olivat lätäköt kuivuneet ja kentän pinta varsin kuiva, mutta lumikasat ovat edelleen.