Tekaisivat sitten kesällä kuntoportaat meidänkin pitäjään. Kehuvat portaissa olevan yli 800 askelmaa, mutta varsinaisia portaita ei kyllä ole kuin jotain 550. Ei minun mielestäni ole syytä laskea tasaisia kohtia portaiksi, vaikka toki ne tasanteetkin pitää askeltaa, jotta huipulle ja alas pääsee.

Pitihän niitä sitten käydä testaamassa, kun olivat olleet käytössä jo liki kuukauden. Elokuun puolen välin jälkeen menin ensin pyörällä vajaa kuusi kilometriä paikan päälle ja siitä rappusiin. Ensi reaktio oli, että eipä tarvinne mennä toista kertaa. En saanut askelta osumaan mitenkään sopivasti, harpoin välillä joka toiselle portaalle ja välillä kuljin kaksi rappua ja yhden yli ja silleen. Hermot oli mennä ja ihmettelinkin, miten toiset kehuvat rappusia maasta taivaaseen. Epäilin, että taisivat vain kohteliaisuuttaan rappuja kehua, ettei talkooväelle tule paha mieli.

Sattuipa sitten jonkin ajan päästä silmiini jostain lehdestä tai netin syövereistä ohjeet kuntoportaissa kulkemiseen. Ajattelin alkuun, että jo on aikoihin eletty, kun ihmisille pitää nykyään antaa jo ohjeita portaissa liikkumiseen. Vaan ohjeessahan oli ihan asiaa - olin itsekin kulkenut rapuissa väärin. Askelmille pitikin astua kantapäällä ensin, aivan kuin kulkisi tasaisella maalla, eikä kuten on ollut tapana normiportaissa (ainakin itselläni) varpaat ensin tai pelkästään varpaillaan. Päätin antaa rapuille toisen mahdollisuuden.

Menin sitten paikalle syyskuisena sunnuntaiaamuna kahdeksan maissa. Arvelin, että tuolloin ei väkeä portaissa olisi kovinkaan runsaasti, kun edellispäivänä oli pesäpallossakin tullut tappio. Eikä ollutkaan paitsi yksi musta labbis emäntineen. Onneksi en omaani ottanut mukaan... Nousin portaat nyt oikeaoppisesti ja kas kummaa, sehän sujuikin näin paljon paremmin mitä ensimmäisellä kerralla! Siinä rappusia alaspäin juostessani muistelin, että joskus oli saatettu sanoa, että portaissa ei saa juosta, mutta eihän kuntoportaita silleen portaiksi lasketa? Ylöspäin en todellakaan juossut. Parissakymmenessä minuutissa käväisin kahdesti ylhäällä, se tuntui olevan ihan riittävästi ensikertalaiselle. Jos ei peräti vähän liikaakin. Loppupäivänä en sitten jaksanutkaan tehdä yhtään mitään, kunto jäi sinne portaisiin. Ranteessa olleen lahjaksi saadun älyhärpäkkeen mukaan syke nousi turhan korkeaksi ALASpäin mennessä, mutta pysyi kohtuullisena ylöspäin kulkiessa. Hassua sinänsä. Tosin minähän juoksin portaat alas (painovoima vei kivasti) ja laahustin läähättäen kuin englanninbuldoggi ylös.

Jäinpä sitten porrasjuoksuun/-kävelyyn koukkuun. Pyrin käymään alkuun kolmesti, sitten kahdesti viikossa portaissa. Koska pyrin menemään rappusiin semmoiseen aikaan, kun siellä ei paljon muita ole, ajankohdaksi valikoitui illalla kahdeksan maissa ja sunnuntaiaamuna seitsemän jälkeen. Kun viimeisen kerran kävin iltajuoksentelulla, aurinko laski parikymmentä minuuttia ennen kuin aloitin urakan. Jotenkin ei tehnyt mieli oikein lujaa kirmata rappuja alas... Vaan eipähän ollut muuta väkeä portaissa!

Syyskuun lopulla portaiden lähettyville rakennettiin talkoilla myös näkötorni. Pitihän sekin käydä tarkastamassa. 

Maisemaa kakkostasanteelta kuvattuna tornin ollessa vielä puolivalmiina.

Onko tässä nyt suurtakaan eroa, tämä ylätasanteelta kuvattu. Mitä nyt viikossa puut kellastuneet.

Ensi keväänä pitää ottaa kunnon kamera mukaan ja ottaa kunnollisia kuvia. Niitä samantyyppisiä, mitä kaikki muutkin ottavat netin täyteen.

Kovasti oli joskus syyskuussa ollut keskustelua paikallisessa facebook-ryhmässä koirista kuntoportaissa. Ei kai kukaan vastuunsa tunteva koiranomistaja siellä koiran anna irrallaan juosta, ainakaan muiden ihmisten aikana, ja hihnassa koirasta lienee yhtä vähän harmia kuin hihnan toisesta päästä. Tapauskohtaisesti voi olla vähemmänkin harmia. Epäilen vahvasti, että suurin osa koirien kuntoportailuun (?) negatiivisesti suhtautuvista ei itse koko portaissa käy muutenkaan, kunhan aukovat päätään, kun koirista, noista saastaisista elukoista, on puhe. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku haluaa hyvin käyttäytyvän koiransa kanssa mennä kuntoportaisiin. Itselläni ei sellaista koiraa tällä hetkellä ole.

Lokakuussa loppui kuntoportaissa kulkeminen minun osaltani. Aamuisin alkoi olla aika liukasta, kun portaat olivat kuurassa, ja päiväsaikaan en sinne tungokseen lähde. Illalla taas rupesi olemaan jo turhan hämärää siihen aikaan, kun olisin päässyt menemään. Laittoivat tosin nyt valot portaisiin, joten ei siellä enää taida saada kulkea omassa rauhassa mihinkään aikaan.

Täytyy myöntää, että korvikeportaat eivät oikein tunnu miltään. Kun ramppaa kellarin portaissa viisi kertaa ylösalas ja tämä sarja kolmeen kertaan, on kulkenut yhtä monta askelmaa kuin kuntoportaita kertaalleen melkein puoleen väliin. Puhumattakaan siitä, kun näissä portaissa vierellä juoksee joku vaalea karvakasa täysiä, kuin näyttääkseen vähän mallia porrasjuoksuun.

"Ai mää vai?"