Nyt olisi paaaaljon kirjoitettavaa, kun vaan vielä muistaisikin, mitä kaikkea tässä ollaan parin viime viikon aikana touhuiltu.

Viime tiistaina käytiin Pojun kanssa ensimmäisen kerran eläissämme noutajien treeneissä. Oli niin nätti ilma, että oli ihan pakko mennä (lue: vettä vihmoi vaakatasossa ja lämmintä viitisen astetta - näistä säistähän meikäläinen tykkää, kuten tuli Nikken viimeisimmässä tokokokeessakin todistettua). Kokeiltiin lähinnä, ottaako Poju damin suuhunsa ja suostuuko sitä kantamaan. Kyllä. Ei mitään heikkoa. Kannatti tosiaan käydä paikalla, kun tähän asti olen tehnyt suurensuuren virheen ottamalla lelut/damit/mitä vaan koiralta pois heti, kun piskilöinen on liki tullut. Näin ei tulisi siis tehdä, vaan piti kehua, kehua ja kehua, kun koira jotain toi, ja olla kuin ei olisi pätkääkään kiinnostunut toisen kantamuksesta. Sitten vasta sai damin vaivihkaa ottaa, kun koira sen maahan pudotti. Kokeiltiin myös päästää Poju irti ja hakemaan damia, juu, ideana hyvä, muttei vielä niinkään toteutuskelpoinen. Siis kovaa poika meni damille, nappasi suuhunsa - ja aloitti riemurallin kenttää ympäri. Ja ympäri. Ja ympäri. Ja... Jonkin ajan kuluttua sain kuin sainkin koirulin tulemaan luokseni ja saatiin damikin ehjänä pois. Pitänee keskittyä vähän paremmin tuohon damihommaan kaikessa rauhassa, ennenkuin mennään uudelleen toisten treenilöihin härkkimään.

Keskiviikkona Poju saavutti puolen vuoden iän. On se kuulemma kasvanut, vaikka enhän minä mitään huomaa, kun sen joka päivä näen. Korkeutta yritin mitata onnistumatta, lienee jotain 52-55 senttiä, Nikkestä on kumminkin mennyt jo edelle, mutta punnituksi sain tuolla iankaikkisen vanhalla vaaallani, eli painoa oli tuolloin 23,5 kg. Eikä ole lainkaan ylimääräistä.



Virallinen puolivuotiskuva. Saattaapi pikkuisen olla massu rapainen, mutta haitanneeko.

Lauantaina käytiin tokotreeneissä näyttämässä, että mitään ei olla kotona tehty eikä näin ollen olla yllättäen edistytty laisin. Paitsi että pysyyhän Poju jo sekuntikaupalla paikallamakuussa, jos ruokakuppi on odottamassa läsnä. Kuin myös perusasentoon tulee varsin nätisti, pikkuisen meinaa nojata, mutta eiköhän tuo siitä vielä erkane.



Sunnuntain pentutreffeillä esitetty perusasento. Kuva Elisa H.

Sunnuntaina tosiaan käytiin Soinissa kasvattajan pyynnöstä. Paikalla olivat Pojun lisäksi velipoika Valto sekä 4,5-kuinen söpöläinen Stella. Taustajoukoissa Pojun ja Valton emä Lyyti ja emänemä Sanni sekä Stellan "isotveljet". Päästiin kokeilemaan kaikenlaista mejään ja taippareihin liittyvää, ja mielenkiintoista kyllä oli, täytyy sanoa.

Ensin kokeiltiin variksennoutoa. Metsään oli viety pari variksenraatoa, jotka koiran piti ilman apuja löytää ja tuoda ohjaajalle. Poju tuntui heti hoksaavan, mikä on homman nimi, sillä kovasti nenu kävi, ja hetkessä löytyi ensimmäinen tirppa. Kantamaan ei meinannut ruveta, vaikka muuten kantaa melkeinpä mitä vain, mutta lopulta suostui ottamaan linnun suuhunsa ja antamaan sen Aulille. Juu, Aulille. Ei meinannutkaan minulle sitä tuoda. Toinenkin tipu löytyi pienen etsiskelyn jälkeen ja tämän otti hieman nopeammin suuhunsa. Ihan kohtuullinen suoritus, mutta meidän pitää todellakin nyt ruveta treenaamaan tuota noutoa.



Kyl vaan varikselle tuli noutaja.

Seuraavaksi kokeiltiin kaninetsintää. Laahausjäljen päässä oli kani ja koiran piti se löytää. Pojun ja Valton jäljestyksissä oli isohko ero, Valto otti melkein heti ilmavainun emänsä tapaan ja Poju kulki kuono maassa. Hitaasti ja varmasti Pojunen kanin löysi ja pienen suostuttelun jälkeen sen suuhunsa otti ja metsästä pois kantoi.



Kuin myös kanille.

Pienen tokoiluhetken jälkeen kokeiltiin vielä mejää. Pojulle oli verijälki täysin uusi asia, kun Auli ei antanut meidän ennakkoon treenata, kun halusi ensireaktiot nähdä. Vaikutti siltä, että tämä oli Pojusta jännittävin juttu. Hitaasti kuono maassa, hyvin matalana ja häntä alhaalla, miltei koipien välissä, Poju jäljesti oudon hajun loppuun asti ja hetken ihmetteli jäljen päässä olevaa sorkkaa. Vaan ei ihmetellyt kauan, kun varmaan pienessä koiranmielessään totesi että "LUU" ja nappasi sorkan mukaansa. Ylpeänä Poju saalistaan muille pennuille esitteli, kun tielle pääsimme.



"Mää löysin tämmösen IHAN ite!"

Lopuksi annettiin pentujen hetken kirmailla keskenään. Valitettavasti kuvat eivät oikein onnistuneet, kun illan hämärtyminen ja pentujen nopeus olivat kameralle liikaa. Tässä kumminkin yksi kuva, josta kyllä selviää tunnelma.



"Banzai!!!"

Lisää kuvia tulossa lähipäivinä, kiitokset kuvista hovikuvaajalle Elisalle! Kuin myös kiitokset mukavasta päivästä Aulille ja Pasille ja mökin omistajille ja Valton ja Stellan ihmisille. Joskus uusiksi?