Nikkellä oli tänään kivaa. Ensinnäkään sen ei tarvinnut tällä kertaa olla tuntitolkulla yksin kotona ja toiseksi se sai leikkikaverin kylään. Ja illallakin vielä pääsi mukaan tapahtumiin kolmeksi tunniksi.

Peppi ja Peetu kävivät tänään kylässä. Peppi ei niinkään ollut kiinnostava - tai olisi ollut, jos sieltä ei olisi heti tullut hammasta - mutta Peetun kanssa oli kiva leikkiä. Tai mitä leikkiä se semmoinen on, että pyöritetään toista märässä heinikossa ja nikerretään poskesta? Mutta hauskaa tuntui molemmilla pojilla olevan, sehän on pääasia. Tunnin verran kun remusivat niin unikin maistui sen jälkeen.

Pieni valkoinen, pieni likomärkä musta ja iso keltainen.

Tässä vaiheessa molemmat pojat olivat jo ihan puhki eikä Nikke jaksanut protestoida hyppimisiä enää.

Ehkä joskus uusiksi?

Illalla mentiin Nikken kanssa Kiva koirakansalainen -testiin. Olin täysin tietoinen, että läpi ei tule menemään - eikä mennyt. Jäätiin juuri niistä kohdista kiinni, mitä ennakkoon arvasin. Luoksepäästävyys meni hyvin, mutta hoitotoimenpiteitä ei vieraalta maltillisesti huolinut. Eli tarkoitushan oli, että testaaja katsoo koiran hampaita ja korvia eikä niin että koira tarkastaa testaajan hampaat ja korvat. Nikke ymmärsi väärin. Sattuuhan sitä.

Seuraaminen, paikallaistuminen ja -makaaminen sekä luoksetulo onnistuivat myös, mutta väkijoukon läpi ei malttanut kävellä hyppimättä ihmisiä vasten. Tämän osion epäonnistuminen pääsi yllättämään itseni, mentiinhän me hyppimättä Vimpelin markkinoillakin. Malttia vaatii pieni koira vielä.

Viimeinen tehtävä eli kolmen minuutin odottaminen siten, että ohjaaja on näkösuojassa, meni odotetusti mönkään. Ensimmäiset 1,5 minuuttia Nikke vinkui hiljaa perään. Sitten se siirtyi lähemmän, kuuden metrin hihnan päähän asti, ja vinkui kovempaa minuutin verran. Viimeisen puoli minuuttia se oli hiljaa kohtaloonsa tyytyen. Mutta kuten sanottu, tiesin meidän epäonnistuvan viimeistään tässä kohdassa. Yritetään joskus toiste uudelleen.

Agilitaamassakin käytiin vielä illalla. Nikke meni toooosi hienosti, jopa renkaan! Puomille tosin varasti muutamaan otteeseen ja keinulta meinasi kääntyä takaisin, mutta noin muuten meni oikein hyvin. Ainakin minun mielestäni. Ohjaaja "hieman" oli pihalla, minne milloinkin piti mennä, mutta kyllä Nikke niistäkin kämmeistä selvisi. Hypättiin jo välillä maksien korkeuksiakin, paitsi rengas on vielä mini-korkeudessa. Ties vaikka ensi kesänä lykkäisin Nikken jonkun toisen ohjaajan kanssa kisaamaankin.