"Jos kumminkin jätettäis väliin ja etsittäis vaikka myyriä? Jookos?" Ei.
Matkan varrelta haettiin Niina ja Wilma kyytiin. Uudesta autohäkistä oli hyötyä, hyvin mahtuivat Wilma ja Nikke peräkonttiin rauhoittumaan keskenään. Näkyivät pikkuisen alkuun pussailevan ristikoiden välistä. Nikkehän toki kitisi melkein koko matkan, mutta ei mitenkään pahasti tällä kertaa.
Koekenttä näytti heti alkuun vallan mielenkiintoiselta. Lätäkköjä siellä, lätäkköjä täällä. Näkyi voi-/evl-ruutukin olevan jokseenkin keskellä lätäkköä. Senhän ei sinänsä alokasluokan koiraa pitäisi häiritä. Vaan haasteellista oli liikkeenohjaajan löytää sopivaa kohtaa alokkaiden paikallamakuuseen, kun piti viisi koiraa saada riviin ja kaikki kutakuinkin lätäköiden ulkopuolelle. Kehän ulkopuolella ennen kokeen alkua kuului sieltä täältä epätoivoisia harjoitteluyrityksiä "maahan, maahan, MAAHAN" eikä Nikkeäkään pahemmin olisi märkä maa kiehtonut. Vaan enpä usko, että meidän kokeemme heikko tulos märkyydestä johtui, häiriöherkkyys on jälleen se varsinainen syy.
Vaan ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Eiku kehään vaan, kävi miten kävi. Eikä muuten hyvin käynyt.
Tuomarina Veijo Kinnunen, liikkuri Helena Salokangas.
1. Luoksepäästävyys 10 (kuuluu asiaan)
2. Paikallamakuu 0 (paha saada pisteitä, jos ei kymmenennelläkään käskyllä maahan mene)
3. Seuraaminen hihnassa 7 (tuli aika hyvin, katsekontaktista ei tosin tietoakaan, mutta viimeisessä täyskäännöksessä piti vähän kiskaista lujemmin mukaan, jolloin seuraava perusasentokin meni vähän pipariksi. Muuten istui joka kerta pysähdyttäessä, edistystä siis.)
4. Seuraaminen vapaana 5 (kuin hihnassa, mutta kun ei ollut sitä kiristettävää hihnaa viimeisessä täyskäännöksessä, meinasi jäädä jonnekin hukkaseen. Tuli kumminkin lopulta vierelle asti.)
5. Maahanmeno 7 (lähti laiskasti mukaan, käskyn kuultuaan haukahti pari kertaa tyyliin "mee itte", mutta meni kumminkin välittömästi alas. Ei noussutkaan sitten ylös.)
6. Luoksetulo 7 (pienoinen pettymys, kun lähes aina ennen on tainnut tulla 9-10. Vaati toisen käskyn, eli kaksoiskäskyä lukuunottamatta siis kumminkin normisuoritus. Perusasento liian edessä, yli puoli metriä.)
7. Seisominen 0 (valui, valui, toinen käsky liian myöhään, pysähtyi kumminkin ja teki perusasennonkin.)
8. Hyppy 0 (haisteli estettä ja meni sitten haistelemaan liikkuria. Hyppäsi harjoituksen vuoksi sitten kumminkin.)
9. Kokonaisvaikutus 7 (haukkuminen ja ajoittainen hihnan turhankin kova kiristyminen pudottivat pisteitä.)
Lopputulos ALO 86 p eli ei tulosta, viimeisiksi jäätiin viidestä koirasta. Taas.
Tuo haukkuminen näköjään pahenee vaan koko ajan. Nyt alkoi jo tosiaan liikkeestä maahanmenon kohdalla, ennen luoksetuloa haukkui kovemminkin, seisomisliikkeeseen en meinanut saada hiljaiseksi ollenkaan ja hyppyä ennenkin piti ilmaista mielipiteensä kovaäänisesti. Vaan tuomaria nauratti Nikkeliinin suoritus kumminkin, tuumasi, että kunpa tuommoisia olisi enemmänkin kehässä, kun tuppaavat olemaan niin robottimaisia ja totisia sekä koirat että ohjaajat. Minullakin kuulemma asenne kohdillaan, vaikkei koira niin toimisikaan kuin pitäisi. En kyllä tämänpäiväisessä kokeessa sitä totisuutta havainnut, varsin mallikkaita ja iloisia suorituksia kehässä kumminkin näki, vaikkei sää suosinutkaan. Harmitti vaan omalla kohdalla jo ensimmäisen varsinaisen liikkeen nollautuminen, kun se ei todellakaan varmaan johtunut märästä maasta, vaan kehän ulkopuolisesta häiriöstä. Siis Nikken pientä mieltä häiritsi suunnattomasti, kun joku ajoi autollaan parkkipaikalle Nikken näköpiirissä. Eipä tuo muita koiria tuntunut haittaavan, tuskin huomasivatkaan, mutta kyllähän meidän Nikke tuommoiset hoksaa. Valitettavasti. Eli tämmöistäkin häiriöä pitäisi sitten treeneihin kehitellä. Ehkä me sitten ensi vuonna aloitetaan se valtaisa ykkösputki.
Haukkumistreenit heinäkuulta. Mukana harvinainen pystykorvainen noutaja. Kuva RH.
Kommentit