Päätin sitten päästä tänä vuonna helpommalla enkä edes yritä saada mitään tokoryhmiä kasaan. Paree mennä vaan Nikken kanssa keskenään treenailemaan, eipähän tarvitse aikatauluista huolehtia. Eikä tarvi odotella aina alkajaisiksi, josko sittenkin vielä joku tulisi. Huono puoli tosin on, että eipä tule häiriötreeniä toisten koirien keskellä saatua. Vaikka toisaalta - eipä niistä 1-2 "vieraasta" koirasta yhteistreeneissäkään pahemmin häiriötä ole.

Ollaan nyt käyty kutakuinkin joka toinen päivä Rantakylän koulun pihassa harjoittelemassa. Ensimmäisestä käynnistä olikin jo viime viikolla kirjoitusta. Toisella yrityksellä Nikke seurasi jo huomattavasti paremmin mitä edelliskerralla, ei vissiin ollut niinkään paljon häiriötä läheisellä tiellä (kumma juttu, pakkasta kymmenkunta astetta, hirrrmuinen lumipyry ja tuuli, eikä ihmiset viitsi käydä lenkillä). Seuraamiset sujuivat mallikkaasti, samoin pysäytykset. Kokeilin myos kauko-ohjausta, mutta se nyt ei vielä sujunut alkuunkaan. Ei edes puolesta metristä. Ihan nenän edestä vaihtoi lopulta asentoa.

Lauantaina keskityttiin pelkästään kontaktiin. Mentiin parin metrin seuraamispätkiä, jonka jälkeen ruhtinaallinen revittelyleikki. Käyskenneltiin myös ihan vaan ympäriinsä pihalla ja odotin koiran kadottavan kontaktin. Tällöin aina kiinnitin sen huomion takaisin itseeni ja taas leikittiin, vetolelulla ja välillä pallolla. Onneksi tuon kanssa voi nykyään pallollakin leikkiä, aiemminhan tyyli oli se, että minä heitin pallon, koira haki pallon ja lähti kunniakierroksille. Nykyään tulee sentään luokse käskystä ja jopa luovuttaa pallon minulle.

Maanantaina seuraamiset sujuivat koko ajan paremin. Kontakti pysyy kohtuullisen hyvin, toki vielä on paljon parannettavaa. Liikeestä maahan suorastaan tipahtaa, seisominen meinaa edelleen venyä. Luoksetulossa ei oikein parannettavaa löydy, odotti nätisti, lähti heti, tuli salamana ja pyörähti täydelliseen perusasentoon. Ainoa ongelma on edelleen kuonon hakeutuminen minun käteeni. Kokeilin sitten huvikseni kertaalleen luoksetulon pysäytystäkin pallon avulla. Tuo koira saa näköjään kovankin vauhdin stoppaamaan välittömästi niin halutessaan, kunpa en onnistuisi jotenkin pilaamaan tuota jatkossa!

Keskiviikkona saatiin ensimmäisen kerran lisähäiriötä kentän reunalle. Vieressä oli luistinradalla pari poikaa isänsä kera ja Nikkeä tuntui kovasti porukka kiinnostavan. Hetken mietin, mitä tehdä, kun ei toisaalta kiinnostanut lelut, ei namit, kunnes päätin vain jälleen käppäillä ympäri pihaa, vaihdella suuntaa odottamatta ja muutenkin yrittää kiinnittää koiran huomiota itseeni sen kummemmin asiaa vaatimatta ja anelematta. Lopulta Nikke hokasi, missä mennään, ja teimmekin varsin onnistuneen harjoituksen. Helpotin tosin monia liikkeitä käsimerkein ja makupala-avustuksin. Luoksetulossa ongelma pitkästä aikaa, nimenomaan häiriöstä johtuen. Nikke lähti perään ensimmäisellä yrityksellä. Vein koiran muristen takaisin paikoilleen ja ongelma oli ainakin toistaiseksi ratkaistu. Paikallamakuussa kävin palkkaamassa parinkymmenen sekunnin välein ja hyvin pysyi, olisi varmaan kyllä pysynyt ilman palkkauksiakin. Eikä vinkunut yhtään.

Hyppyäkin pitäisi varmaan jossain vaiheessa ruveta treenaamaan, mutta ei jaksa kaivaa estettä esille autotallista. Ehkä vielä jonakin päivänä.