Meinattiin saada perheenlisäystä tänään aamulenkillä. Oltiin reilun kilometrin päässä kotoa keskellä ei mitään, kun yhtäkkiä huomasin vaaleiden piskieni joukossa jonkun pienen tumman elukan. Siis häh, mikä toi on, oli ensimmäinen reaktio. Sitten tunnistin eläimen - sehän oli Mosku, joka oli näköjään lähtenyt omin päin käppäilemään myös reilun kilometrin päästä, tosin vähän eri suunnalta mitä me. On muuten rasittava eläin, kun ei se vaan pysy omassa pihassaan ja lähtee perään, jos joku siitä pihan ohi kävelee. Tulipa se kertaalleen jokunen viikko sitten meille kotiin asti perässä, sisälle asti, ja Harmi-Katti jo katseli jokseenkin epäuskoisen näköisenä, että mitä te NYT tänne raahaatte. Vein piskilöisen sitten autolla takaisin kotiinsa. Vaan otinpas kuviakin, tosin "lievästi" ovatten tärähtäneitä, vaan niin kyllä olivat kuvattavatkin.



Moskulla n. 1-v oli kovasti yritystä.



Vaan kyllä Poju puolensa piti.



Kerran vielä pojat!



Nikkeä ei tohtinutkaan nujuuttaa.



Onhan se kyllä ihan nätti, mäyräkoira-terrieri.

Nikke sai tosiaan olla irti koko ajan, Pojun jouduin laittamaan kiinni, kun meno äityi niin vaarallisen näköiseksi 20 kg pienemmän kannalta. Siinäpä sitten mentiin kaikessa rauhassa kotia kohti, kolme koiraa sovussa rinnakkain. Sovussa sen jälkeen, kun lievästi remmillä hivautin Moskua pyrstölle, kun ei millään meinannut Pojua rauhaan jättää. Lakkasi muuten heti ryppyilemästä.

Naapurin kohdille päästyäni kysyin naapurilta, mahtaisiko hällä olla koiranomistajan puhelinnumeroa, mutta saman tien koiralle tulikin jo noutaja. Jonkin aikaa siinä meni, ennenkuin Mosku oli auton kyydissä, vaan kotia joutui silti. Ehkä nyt on toivoa, että koira rupeaa kiinni pysymään, on omistajalle tullut jo aika paljon valituksia eläimen irtipidosta. Koppi on kuulemma jo tehty, mutta siellä on asustanut vasta Moskun naapurin kissa.

Vielä loppuun yksi tanssikuva.



Miten näitä tämmöisiä kuvia onkin niiiiiin paljon?