Nyt on Kuortanekin käyty. Tällä kertaa tuomari totesi kehään mennessämme, että "häntä heiluttaa koiraa". Kovasti tuntui olevan domarella vaikeuksia lähestyä eloisahkoa Pojua. Viiteen kertaan yritti tarkempaa tutkimista, joka kerta lähestyessään sanoi Pojulle, että koitapas nyt vähän olla rauhassa - mutta eihän Poju uskonut. Hampaiden katsominen onnistui tällä kertaa kivuttomasti ja kiemurtelematta, seisominen ei vaan nyt sujunut. Vaan eihän me ollakaan kuin lähinnä keskitytty siihen hampaidennäyttöön... Juoksu kyllä käy laatuun, pitäisi vaan vähän lisätä vauhtia.

Aulin kanssa ennen kehää kyllä seisottiin nätisti.

Vaan entäpä sitten tosi paikan tullen... Eipä ole emännälläkään kovin mairitteleva asento.

Nätihköä juoksentelua. Ei haistellut maata.

Niin se arvostelu. Pojulla on JUN EH/2 putki päällä, tällä kertaa junnuja oli kolme, joten nyt jäi yksi koira taaksekin. Tuomarina Reia Leikola-Walden, kovin oli asiallinen tuomari, jolle varmasti menemme uudestaan, kunhan Poju vähän kehittyy. Kaikkinensa labradoreista vain yksi narttu sai SA:n, eli aika tiukka oli linja. Pulskuudesta ainakin sakotettiin välittömästi.

"Ihminen, kiva ihminen, jee jee!"

Tässäpä arvostelu:

Iloinen, vielä kovin pentumainen juniori. Oik. pään profiili, mutta pää vielä kauttaaltaan kovin kapea. Riittävä luusto, hyvä kaula, hieman suora olkavarsi. Ikäisekseen riittävä runko. Hieman lyhyt, pysty lantio, joka näkyy lyhyenä takaliikkeenä, riittävästi kulmautunut takaosa. Turkin laatu hyvä. Kaipaa kehätottumusta. JUN EH JUK 2

Virtaa oli vielä sijoituksia päätettäessä. Miten niin "kaipaa kehätottumusta"?

Kuvista iso kiitos Elisalle!

Tässähän piti käydä kiireen vilkkaa rokotuksillakin yksivuotissyntymäpäivän ja näyttelyn välillä. Ei muuten, mutta kun nelikuisrokotuksilla eläinlääkäri merkitsi rokotuksen voimassaolon 17.4.2013 saakka. Pelattiin varman päälle ja haettiin rokotukset nyt saman tien. Periaatteessahan rokotus olisi ollut voimassa elokuulle eli vuoden edellisestä, mutta en sitten halunnut kokeilla onnea, miten rokotusten tarkastuksesta pääsee läpi.

Meninpä sitten koirineni ja kissoineni Alajärvelle tohtoriin. Aluksi koirat. Nikkehän nousi kevyesti pöydälle ja piikki oli niskassa alta aikayksikön. Erkkilää pelottelin, että tämä toinen onkin se hankala tapaus, ei taida noin helposti onnistua. Vaan kuinka kävi? Nostin Pojun pöydälle ("kyllähän minä sen olisin nostanut", tuumasi Antti-lääkäri, vaan kyllähän oma koira pitää jaksaa nostaa itse), koirannappuloita nenän eteen ja piikki niskaan. Ei Poju edes huomannut mitään. Harmi-Katti yritti vähän venkoilla omalla vuorollaan - kovasti pani hanttiin kopasta poisottamista. Kotona kun ei meinannut koppaan millään mennä, niin käskin katin jo päättää, mitä se oikein haluaa. Vaan kyllä vain lähti kissi kopasta ja sama kohtalo kuin koirille odotti: piikki niskaan. Ei muuten ollut ollenkaan vaikeaa saada kattia takaisin koppaansa. Nyt ei tarvinne rokotella kolmeen vuoteen yhtään eläintä, oma rokotus taitaa tosin parin vuoden sisään vanhentua (MUTKU EMMÄ HALUUUU!).

Pienenä lisäkommenttina: Nikke painaa eläinlääkärin vaaalla punnittuna 21,2 kg ja Poju 32,4 kg. Harmi-Katti (jonka nimi aiheutti lääkärissä pientä hymyilyä) jäi punnitsematta.

On tuo Poju vaan fiksu eläin. Viikko takaperin ei mennyt agilityn A-estettä käskemälläkään. Vuorokautta sen jälkeen, kun oli täyttänyt vuoden, meni esteen yli kahdesti. Itse. Käskemättä. Oli lapsonen varmaan kuullut, ettei agilitya saa aloittaa alle vuotiaana.

Jeeeeee! Kivaaaaa!