Väliin vähän herkempi kuva. Sain vihdoin viimein kesällä kunnostettua tai pikemminkin kunnostutettua elukoiden hautausmaan navetan takana. Vielä puuttuu ympäriltä aita, jossa on tyylikäs kyltti verenpunaisin tekstein "Uinu uinu lemmikkini". Sitä odotellessa.

Harmi-Katille tuli lähtö turhan nuorena. Munuaiset pettivät ja kissa hiipui hiljaa pois. Uskomatonta, että Harmin kuolemasta on jo kuusi vuotta! Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, kun pikku-Harmi jotain 3-4-kuisena toi elävän rotanpoikasen sisälle. Aloin jossain vaiheessa illalla ihmetellä, miksi kissa istuu eteisessä tuolilla ja tuijottaa patteriin päin. Sitten tajusin, mitä mahdollisesti oli tapahtunut. Otin koiran ketjupannan ja pujotin sen seinän ja patterin väliin ja aloin heilutella ketjua. Aluksi olin toki asetellut Turren ja Akun kissan seuraksi vahtiin, jos jotain patterin välistä tupsahtaisi. Ja tupsahtihan sieltä. Aku ja katti ryntäsivät jyrsijän perään, Aku huusi ja minä huusin ("Elekää päästäkö sitä karkuun! Ei mun sadeasun housuihin!") Ja Turre siirtyi petilleen suurin piirtein pitäen tassuja korvillaan ja silmillään, että mä en oo täällä. Aku sen rotan lopulta nujersi ja rauha laskeutui taloon.