Nikke on hyvin, hyvin paljon erilainen koira mitä edeltäjänsä.

Ei minulla koskaan ennen ole ollut koiraa, jolla on pystyt korvat, kippurahäntä ja paljon karvaa.

Ei minulla koskaan ennen ole ollut koiraa, joka puree ja puree ja puree. Ja puree.

Ei minulla koskaan ennen ole ollut koiraa, jonka voi päästää lenkillä irti tietäen, että koira on mukana vielä kotiin palatessa.

Ei minulla koskaan ennen ole ollut koiraa, joka yrittää "syödä" kissan, mutta jota (koiraa) kissa ei kuitenkaan pelkää.

Ei minulla koskaan ennen ole ollut koiraa, joka tulee kutsusta luokse, vaikka näkee hevosen, ja saattaa tulla kutsusta luokse, vaikka näkee jäniksen.

Ei minulla koskaan ennen ole ollut koiraa, joka rrrakastaa luiden järsimistä vielä viikkojen järsinnän jälkeen. Ja syö niitä sängyssä.

Ei minulla koskaan ennen ole ollut koiraa, joka on oppinut pitämään katsekontaktia seuraamisessa. Jo puolivuotiaana.

Ei minulla koskaan ennen ole ollut koiraa, josta meinaan tehdä tottelevaisuusvalion.

Ei minulla koskaan ennen ole ollut koiraa, joka jättää syötäväksi aikomansa kissan rauhaan yhdellä älähdyksellä.

Ei minulla koskaan ennen ole ollut koiraa, joka piilottaa herkkuluitaan pihalle kaivamaansa kuoppaan.

Ei minulla koskaan ennen ole ollut koiraa, joka on samanaikaisesti herttainen pieni karvapallo ja räivä pikku riiviö.

Ei minulla koskaan ennen ole ollut suomenlapinkoiraa. Eikä toista tule.

Mutta on se vaan nätti.