Käytiin tässä taas yhtenä päivänä hakemassa posti, koirat irti, tottakai. Postilaatikon tienoilla Poju hokasi Harmi-Katin ojan toisella puolella ja sitähän piti heti mennä hätyyttelemään. Mikäs siinä, kyllähän Katti puolensa pitää, ja Poju totesikin parhaaksi tulla vauhdilla takaisin. Ja näinhän siinä kävi:



Vauhtia...



... ponnistus...



... LENTOON!!!



Ups...



Voi rähmä, eihän kukaan nähnyt?

Torstaina oli aivan mahtava kuvailuilma ja kun kerran talonvieruspelto on puitu, oli poikiilla hyvät maastot juoksennella narulelun kanssa. NYT on tulossa runsaasti kuvia!



Mun lelu!



Ota kiinni jos saat, MUN LELU! Lälllällää!



Otan kiinni MISTÄ saan!



Wuahahaa, lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana!



Lällästilää! Et saa kiinni!



Ja saanpas!



Pahuksen natiainen, SE - ON - MUN - LELU!!



Uudestaan!



Melkein...



Nyt irtoaa...



Piä lelu, senkin... senkin... luppakorva!

Hetken kuluttua lelu on jälleen Nikken hallussa, ja sillähän pitää taas härnätä Pojua.

  

  

  

Hurjista kuvista huolimatta kukaan ei vahingoittunut ainakaan fyysisesti, kuvaajan henkisistä kärsimyksistä ei kannattane mainita.

Loppuun rauhallisempaa seisoskelua. Pitää tasaisin väliajoin ottaa tämmöisiä kuvia, että jälkikäteen voi katsella Pojun kasvukehitystä.



Onks toi laiha vai onks noi lihaksia? Nikke ainakin näyttää pulskemmalta mitä onkaan.